Päivällä ensiavuksi otetut tropit tepsivät. Kun ei tehnyt mitään turhaa, ei sattunutkaan.
Haettiin väliveli eskarista (pienet leikkii yleensä tosi nätisti aamupäivän, niin tänäänkin) ja kaikki kolme viihtyivät ulkona. Lykin lumet pihasta hissuksiin kunnes oli ihan pakko tulla sisälle.
Tuntui ettei voi seistä hetkeäkään enää.
Kun kaikki lopulta tulivat sisälle ihan horkassa käperryin sängylle hetkeksi. Vilutti ja jomotti koko kroppaa. Varmaan tunnin makasin, muksut leikki ylhäällä, äänet kuulin mutta silmät kiinni aivan kramppasin.
Sitten helpotti.
Esikoinen tuli kotiin, ja otti pienet kanssaan huoneeseensa leikkimään-uusi rauha laskeutui taloon kun melu siirtyi kellariin.
Mieskin tuli pian ja ruokki muksut. Lähtivät sitten esikon kanssa hiihtämään.
Lapset on juuri tällaisina hetkinä jo niiiin ISOJA :-O kun ne tajuaa että on leikittävä, niin ne tosiaan leikkivät. Ääni välillä nousee kovaksi kun on ritaritaistelua tai dinosauruselämää. Siihen riittää että huutaa itse hiukan kovempaa ;) että elkää huutako!
Nytkin on kauppa-postileikki menossa. Kiva kuunnella sitä toisella korvalla.
Selkä on mustelmilla ja takapuolessa kämmenen kokoinen KUHMU ja mustelma! Niska toimii.
Lohikäärmesalva tekee ihmeitä ja lepo.
Koirat uinuvat omalla paikallaan. Joululomalla mies päästi ne turhan usein päivällä sängylle viereensä tai aina joku istui sohvalla tai nojatuolissa ja piti koiraa sylissä, että ne ovat kyllä hellyyttä saaneet ja huomiota.
En siis voinut ottaa nyt koiraa viereen kun juuri eilen ääneen huomautin että ei niitä kyllä voi aina iltaisin päästää sängylle kun ei ne sinne yölläkään tai päivällä omin päin saa mennä, että ei ne tunne kelloa vaikka mies tuntee :)
Kieltämättä nukkuva whippet peiton sisällä on parempi kuin kuumavesipullo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti