In Memoriam

Sain juuri puhelun äidiltä.
Ukki on kuollut.

Jännää, että juuri tänä viikonloppuna ukki oli ollut pitkästä aikaa mielessä.
Olen tehnyt kylvöjä. Miettinyt, miten niitä tehtiin silloin 50-luvulla.
Ukki oli nuorena puutarhuri, kukkakauppias ja hautausurakoitsija.
Hänellä oli oma puutarha, kukkakauppa ja hautaustoimisto.
Sain äidiltä vuosi sitten ukin puutarhakoulun aikaiset muistiinpanot. Niitä olen monet kerrat selaillut ja lukenut. On hauska verrata niitä nykytietoon, itselleni opetettuhin. Salaa olen ollut ylpeä siitä, että sattumien summana, minulla on se ammattitaito, joka ukillakin oli.
Voin hyödyntää tietojani omassa elämässä ja puutarhassa.

Lapsuudessa muistan pitkät kesälomat ukkilassa, puutarha, kissanpentuja, valkoherukoita, punaherukoita, salaatit lavassa, kukkia ja viherkasveja verannan ikkunalaudat notkuen.
Aikuisena tajusin, että ukkini oli silloin lapsena todella nuori.
Hän olisi tänä keväänä täyttänyt 80 vuotta.
Ukki oli syntynyt Laatokan rannalla, tiedän että minussa virtaa karjalainen veri.
Ukki oli kuitenkin sairaseläkkeellä jo silloin kun minä olin lapsi.
Lapsena sitä ei ymmärtänyt. Ukki oli ukki. Ukin luo päästiin kesälomalla kun vanhemmilla ei lomaa ollut.
Ukin luona käytiin usein viikonloppuisin, vaikka matkaa olikin.
Ukin luona syötiin aina vohveleita, karjalanpiirakoita ja juustoa, sekä suolakurkkua ja sinisiä Mynthon pastilleja.
Laskimme leikkiä, että ukille ei voi eutkäteen ilmoittaa tulostaan, kun hän varaa ruokaa koko komppanialle. Se oli kyllä ihan totta.

Ukin talo oli aina vanha. Se ei ollut koskaan "esivanhempien koti", ukki muutti monta kertaa. Siivosin isompana hämähäkinseittejä kellarista, kun ne inhottivat minua ja saunaan/pesulle oli kellariin mentävä.
Imin huomaamatta puutarhatietoa ukin hassuista jutuista.
Ukin talo oli aina täynnä tavaraa-äidin kauhuksi meille lapsille tarttui mukaan monenlaista vuosien varrella. Ukki kiersi huutokaupat ja loppuunmyynnit ja osti kun halvalla sai.
Ukin luona katsottiin aina televisiota, televisio huusi kovalla äänellä ja ukki vielä kovemmalla, että kuuli sen yli. Ukin luona luettiin aina vinot pinot hömppälehtiä, Seuraa, Apua, jne. Kotona sellaisia ei koskaan ollut.

Lapsuudessa minulla oli mukava ukki. Ukki oli pitkä ja kalju. Ukin iso sänky oli kullan värinen ja pehmustettu. Ukki aina sanoi että kalju johtuu siitä, että pää hankaa sängynpätyyn kun on niin pitkä!
Esikoisella on kenties ukin geeni, hänkin on hurjan pitkä.
Ukki näytti hiukan Spede Pasaselta ja puhuikin ihan yhtä hassuja.

Pikkuhiljaa elämä vei erilleen.
Ukki ei saapunut ylioppilasjuhliini, häihini, lasten ristiäisiin. Ukki kyllä kutsuttiin. Luvattiin vaikka hakea, ettei voi vedota pitkään matkaan/hankaluuteen.
Hän ei koskaan tullut.
Esikoinen on ollut ihan pieni- tarkalleen 7kk kun vietimme isommalla porukalla ukin 70 vuotisjuhlia.
Sittemmin kävimme pikaisesti häntä tervehtimässä yhden tai kaksi kertaa. Kun ajoimme asuinpaikan ohi. Esikoisella on hämärä mielikuva ukista. Väliveli ei häntä tiedä kuin sanoina ja tarinoina.

Ukki on ollut pitkään enemmän tai vähemmän sairaana. Ei syönyt lääkkeitään kuten piti, sairastui lisää, oli hyvin sekava. Joutui sairaalaan milloin mistäkin syystä.
Halusi aina pois sairaalasta omalla luvalla. Pääsi kotiin, jätti ja unohti tai sekoitti lääkkeet ja sekoili kotona. Kukaan ei oikein tarkalleen tiennyt missä kunnossa hän lopulta oli. Hän itse oli sitä mieltä ettei häntä mikään vaivaa ja hoitavat suotta. Murtuneet kylkiluutkin paranevat ihan vaan kun niin päättää.
Soitti usein äidilleni ja äiti hänelle. Aina saimme terveisiä ja lähetimme. Välillä puhui aivan sekavia, välillä oli selvästi sairaanhoitajien vahdittua selkeämmässä kunnossa.
Itsepäinen, jääräpäinen, miten sellaista hoidat.
Välimatkan vuoksi me emme asiaan puuttuneet.

Tuntuu kylmältä mutta ukki valitsi itse oman elämänsä.

Sen olen oppinut, että ihmissuhteita ei kannata pitää yllä yksipuolisesti, se käy liian raskaaksi ja vie energiaa, jota tarvitaan muuhun.

Surullista mutta uskon että että näin on hyvä. Ukin on varmasti nyt parempi olla.
Kaikella on aikansa.