Vuosi 2011

Numeroita pitää taas hetki treenata, ettei tule mihinkään kriittiseen paikkaan kirjattua viime vuotta.

Meillä vuosi vaihtuu aina vähän huomaamatta. Emme ole koskaan olleet mitään juhlijoita.
Monista yhteisistä vuosistamme (mieheni kanssa siis) muistan vain muutaman, että hänkin olisi ollut kotona. Yleensä tuo yö kuluu töissä.
Yhtenä vuonna, syystä jota en muista, hän ei ollut töissä mutta me nukuimme kotona.
Siis ihan tosiaan nukuimme kuin karhut. Heräsin keskiyöllä paukkeeseen tajutakseni että nyt se vuosi vaihtuu, käänsin kylkeä ja jatkoin unia aamuun. Jos muistan oikein, tuo oli esikoisen ollessa 4kk. Olimme muuttaneet viikko ennen joulua.

Seuraavana vuonna esikoisella noin 1v 4kk ikää. Päätimme että menemme katsomaan silloisen kotikaupunkimme uuden vuoden ilotulitusta.
Sille yölle rävähti reilu -20 asteen pakkanen. Menimme kuitenkin.
Muksu oli tuupattu täyteen vaatteita, kärryissä paksu peitto, johon hänet käärin korvia myöten ottaessani syliin. Lämmin suoja melusaasteelta :)
Näimme hienon ilotulituksen.

Viimevuosina on oltu tiiviisti kotona. Nuorempi koira pelkää paukkuja.
Sen ensimmäinen uusi vuosi oltiin siskoni perheen luona.
Siellä se säntäili paikasta toiseen kauhuissaan jos sen sylistä laski. Syytä en tiedä enkä ymmärrä. Tutussa paikassa kun kuitenkin oltiin.
Sen jälkeen olen kuitenkin tajunnut että sen oma häkki on paras turvapaikka.
Häkin päälle paksut peitot, verhot ikkunaan, radio päälle.
Toisena vuonna koira vapisi mutta oli häkissä kuitekin rauhallisempi kuin vapaana.
Viime vuonna se makasi häkissään ihan hiljaa, muttei nukkunut.
Tänä vuonna se oli häkissä levollisen oloisena-sieltä ei halunnut pois eikä ainakaan ulos.
Häkissä on se hyvä puoli, että voimme mennä hetkeksi kotoa katsomaan esim. ilotulituksia lasten kanssa kun vain pistän radion kovalle, niin koira pärjää hetken.
Vanhuskoira ei ole koskaan tulituksille korvaansa lotkauttanut, joten sen seura on ihan hyvä nuorelle.

Olemmekin käyneet tähän mennessä kolmena vuonna kovasta pakkasesta huolimatta katsomassa lasten ilotulituksia alkuillasta. Se on ollut lapsille aina elämys.
Viime vuonna isot pääsivät sen jälkeen siskokullan luo yökylään ihan ex tempore.
Olivat jaksaneet hillua yli puolen yön. Kotona pienet nukkuivat autuaana vuoden vaihtuessa.

Sitä edellisenä vuonna esikoinen jaksoi juuri ja juuri pysyä sinnitellen hereillä vuoden vaihtumiseen ja kävi kurkkimassa meidän tiellä naapureiden tulituksia.
Pienemmät kysyivät jossain vaiheessa valvottuaan että SAAHAN mennä nukkumaan :D

Tänä vuonna koko jengi keikkui hereillä yöhön.
Leikkivät ja pelasivat ja söivät perunalastuja. Minä istuin koirien seurana kaulahuivia neuloen.
Mentiin puoli kahdentoista aikaan pihalle. Tein lumitöitä ja lapset mylläsivät mielettömän suurissa lumikasoissa. Oltiin ulkona yli tunti kaikkiaan ja nähtiin paljon hienoja tulituksia kauempaa.

Aamulla seitsemän aikaan mies kömpi kotiin töistä, sanoi tehneensä lumitöitäkin hetken tultuaan...Minä ihmettelemään että mitä ihmettä?!? Minähän tein lumitöitä keskellä yötä!!!
Lunta oli satanut sen jälkeen 25 cm lisää :-O

Ei lakkaa tämä talvi meitä ihmetyttämästä.
Muistan vastaavia talvia omasta lapsuudesta.
Pihasta ei voi edes kolata kaikkea lunta minnekään kasoiksi. On tyydyttävä lapioimaan polkuja kompostille, pihavajalle, kasvihuoneeseen jne.
Varsinainen luminen labyrintti koko piha.

Meillä on nukuttu nyt monta aamua pitkään.
Siis lapset nukkuvat. Uutena vuonna nukkuivat melkein 11 aamulla! (se nyt on ihan odotettavissa jo on menty nukkumaan yöllä yhdeltä)
Muinakin päivinä ensimmäiset ovat heräilleet 9-10 välillä. Tämä on ihan epänormaalia meidän perheessä.
Väliveljen muutto kellariin esikoisen seuraksi oli ilmeisesti enemmän kuin hyvä ratkaisu. Voin vain hämmästyneenä ihmetellä ja miettiä miten me pääsemme ensi viikolla kouluun, kerhoon ja eskariin. Meillä kun herätään yleensä ihan itsestään seitsemään mennessä.
Ehkä joulukuussa kerätyt univelat nyt nukutaan pois?

Miehellä alkoi tänään arki ja työt.
Me elelemme ihanaa joutilaisuuden viikkoa.
Ei tarvitse mennä minnekään. Nytkin huomaan ettei ole syöty vielä aamupalaa (lapset söivät kyllä eilen illalla kuin hevoset!)
ja kohta on lounasaika-siirrymme suoraan lounaspöytään kenties.
Lapset ovat kellarissa esikoisen huoneessa rauhassa yhdessä touhuten. Käsittämätöntä.

Jatkukoon tämä ihana rauhaisa elo!