torstai 10. helmikuuta 2011

Kakkuja


Tässä komeilee lähileipomon sitruunainen kuivakakku, jonka kruunasin sitruunaisella tomusokerikuorrutteella ja keväisillä rakeilla.


Tässä taasen varsinainen syntymäpäiväkakku. Toisen leipomon kääretorttu, joka sai päälleen ohuen hunnun kaulittua sokerimassaa. Koristeeksi legopalikoita.
Mietin pääni puhki miten kruunaisin sukulaiskestit kun herra 6v. kyllä tykkää kakusta mutta herra 7v. ei sitä syö. Marsipaani ei myöskään uppoa.
Tuntui hassulta tehdä monta kakkua kun ei niitä kukaan jaksa syödä.
Yleensä teen jäätelökakkua mutta nyt tiesin etteivät kaikki ehkä saavu samaan aikaan ja jäätelökakku ei kestä pöydällä notkumista.
Sitten näin tuon suuren kääretortun-tiesin vierasjoukossa monien rakastavan kääretorttua. Lisäksi se oli täysin laktoositon.
Siitä se idea sitten lähti.
Sokerimassa kelpasi kummallekin päivänsankarille ja siitä oli helppo tehdä legopalikoita. Sopi loistavasti legomiehille.

Olen hieman hassu emäntä kun tykkään leipoa ja tehdä mutten syö leivonnaisia juurikaan itse. Pullan tai jonkun herkun maistan heti tuoreeltaan pelliltä ja siinä se. Suolaisia piirakoita jne. kyllä uppoaa.
Tällä kertaa menin pitkälti sieltä missä aitaa ei ole lainkaan.
Jotenkin matalalentoa oli ne pari viikkoa juuri tuossa syntymäpäivien aikaan eikä leipomisfiilistä tahtonut löytyä. Pääasia että lapset saivat juhlansa ja olivat iloisia.
Muita herkkuja en suuremmin tullut kuvanneeksi, nämä syntymäpäivän merkit vain.

(Tämän kuvan otti siskokulta kamerallani, en tiedä mitä teki mutta hieno tuli! Ottaen huomioon että juhlat olivat kyllä talvisena päivänä)

Sitten legoteemaa harjoiteltuani päätin, että lastenkutsuthan menevät sillä samalla idealla. Lapsille lähti pienet kutsukortit, joiden askareteluun osallistui miltei koko perhe. Helppoa mutta sorminäppäryyttä vaativaa, leikkaa-liimaa touhua.
Legohahmoksi sai pukeutua jos halusi. Aika moni pukeutuikin ja mielikuvitusta oli käytetty ihanasti.

Lapsille tein jäätelökakun, koska arvelin että lauma poikia tuskin söisi kakkua.

Kuva on otettu sillä sekunnilla kun sain jäätelö kasattua. Tomusokeri näkyy vielä legopalikoiden pinnalla ja salama oikein saa sen loistamaan. Pakastimessa H-hetkeä odotellessa kosteus onneksi teki tehtävänsä ja lopulta sokeri ei enää näkynyt vaan palikat olivat yksivärisiä.
Hyvin kelpasi kaikille. Vaniljaista toffeejäätelöä legopalikan mallisina paloina, legopalikoita sokerimassasta ja kirkuvan turkooseja rakeita.

Lisäksi juhlakalujen omasta toivomuksesta karkkia ja sipsiä ja keksiä.
Meillä kun niitä ei muuten mutusteta alvariinsa niin toteutuin toiveen. Pääsi leipomisesta kun hautajaisten jälkeen oli muutenkin hoppu kasata juhlat sunnuntaille.

4 kommenttia:

  1. WAU! Mahtavan hieno kakku! Siis tuo legokääretorttu. Jätskivuori on joka lapsen unelma, ja tuon sitruunaisen kuivakakun söisin minä yhdellä haukkaisulla (paitsi nyt, kun yritän kokeilla, onko elämä helpompaa ilman vehnää).

    Olet sinä tehotyttö!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, intopii :)
    Jos kaipaisin (vielä yhtä lisä-)ammattia tai työelämää, yksi unelma olisi olla sokerileipuri. Koristelu ja näpräily on minun juttuni.
    Oiskin aika vinkeää pistää pystyyn floristinen konditoria :-O

    Heh, ei pelkoa.

    VastaaPoista
  3. Onpas muuten hyvin kuvattu kakkukynttilät...yleensä valo venyy ja hajoilee, mutta tää on ihan terävä. Joskus vaan vahingossa onnistuu ;)

    VastaaPoista