Untuvaan...tiemme kulkee..

Tämä ehkä kuulostaa jonkun pohjoisemmassa asuvan korvaan jo hieman höntiltä ihastella talvea.
Talvi vain on nyt niin ihana. Viimeksi tosiaan oli näin oikeaa talvea eteläisessä suomessa ihan vuosituhannen alussa. Muistan sen hyvin. Silloin mietin miten pukea pieni esikoinen, jonka oli vaikea kävellä paksuissa talvivaatteissa korkeissa nietoksissa.

Sitä ennen oli paljon lunta ja pakkasta joskus vuonna -98.
Senkin muistan hyvin. Olimme miehen kanssa vastikään tutustuneet, elimme jo kuitenkin yhteistä elämää. Päätimme viettää hiihtoloman appivanhempien silloisella mökillä saaristossa.
Meillä oli käytössä heidän pikkuruinen autonsa ja joka yön aikana se auto hautautui tienposkessa lumihankeen. Ensin satoi hurjasti lunta koko yön ja homman viimeisteli traktori joka aamutuimaan ajeli ohi ja aurasi tieltä KAIKEN lumen auton päälle.
Me sanan varsinaisessa merkityksessä kaivoimme auton joka aamu hangesta. Ihan vain siksi että kaksi kertaa viikon aikana miehen oli ajeltava kaupunkiin pakollisille luennoille, jotka eivät keskeytyneet hiihtolomankaan ajaksi. Pelkäsimme että jos emme kaiva autoa joka aamu esiin, se ei enää jonain kertana onnistu!
Teimme koko viikon vain lumitöitä ja istuimme kaminan lämmössä saunamökissä.
Jos mieli ulos piti aloittaa lumityöt uudestaan kun lunta vain pyrytti ja pyrytti.
Mies hiihti lähipellolla urhoollisena-latu umpeutui samaa tahtia takana kuin hän jatkoi matkaansa eteenpäin. Ainakin se oli superliikuntaa!
Toinen koiramme oli hoidossa sillä juoksuaikainen narttu oli mielestäni epäilyttävä yhdistelmä vapaana juoksenteluun upeissa talvimaisemissa.
Nuori harjakoiramme oli mukana mutta reppana ei voinut liikkua kuin kapeilla poluilla joita hikipäässä kaivoimme aina uudelleen ja uudelleen esiin. Lunta oli niin paljon että koira olisi hukkunut hankeen-ihan kuin joululaulussa-vedimme koiraa peittoon käärittynä pulkassa perässä. Mies hiihti koira repussa vatsan päällä. Meidän talvikuvat olivat aika erikoisia sinä vuonna.

Sitä ennen en muista kunnon talvia kuin hämärästi ja lopulta ollaan omassa lapsuudessa kun talvet olivat oikeita ja siitä on jo kauan. Silloin näytti juuri tältä kuin nyt.
Puut ja pensaat notkuvat lunta ja pakkasta on välillä niin paljon että pitää miettiä tarkeneeko ulkoilla-kun ei ole tottunut niin koviin pakkasiin.


Tänään pakkasen pitäisi olla hieman hellempi ja menemme nauttimaan lumesta pihalle.
Pienet ovat olleet koko joululoman niin köhäisiä ja nuhaisia että kunnon pakkasiin heitä ei ole voinut viedä paljonkaan ja olemme todella lojuneet sisällä-alkaa piisata!
Nyt ylös ulos ja pihalle!

LUMISTA VIIKKOA JOKAISELLE..te jotka töihinne jo kiiruhdatte-älkää hermostuko kun maailma on sekaisin loman ja lumen jäljiltä. Te joilla on aikaa nauttia, tehkää niin!