Pääsimme miehen kanssa kaksin nauttimaan perjantaina King's Singersien konsertista.
Helsingin uudessa Musiikkitalossa. Pitihän minun vanhojen aikojen velvoittamana päästä sinne tuoreeltaan käymään.
Akustiikkaa ei suotta ole kehuttu. Erityisen hienosti se näytti täydellisen kykynsä toistaa kaikki äänet tällaisessa pienen kokoonpanon konsertissa. Kuusi miestä kun laulaa niin hiljaa ja musiikki soi täydellisen harmonisesti yhteen, että hiljaisuudessa voi kuulla yleisön hengityksen. Nuppineulan pudottaminen kuulostaisi räjähdykseltä ja voi se poloinen joka et osaa käyttäytä konsertissa-tietämättömyytesi, moukkamaisuutesi kuuluu kaikkialle. *voihan rapiseva karkkipaperi* Teki mieli sen tuntemattoman ihmisen puolesta vajota maan alle.
Yhtye ei pettänyt. Rakastan A Cappellaa muutenkin ja King's Singers vaihtuvin kokoonpanoin on vuosien aikana tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Eikä vain minuun, sali oli loppuunmyyty. Musiikkia kun löytyy aina gregoriaanisesta kirkkolaulusta ihaniin iskelmähitteihin ja kaikkea siltä väliltä.
Ainoa harmitus oli siis se, että olimme liian myöhään liikkeellä-kun en tajunnut että konsertti myydään loppuun. Näin mainoksen jo kesällä mutta järjestelyt että ylipäätään pääsemme lähtemään vievät aikaa ja koko homma lykkääntyi ja saimme ihan viimeisten joukossa liput. Tyytyminen oli siis istumiseen selän takana.
En muutenkaan välitä modernista uudesta tyylistä että yleisö saa istua myös esiintyjien selän takana. Olen lavalla viettänyt riittävästi vuosia elämässäni. Yleisönä haluan olla yleisön joukossa ja nauttia siitä että olen yleisö. Lisäksi nyt menetti kaikki ihanat virnistykset ja ilmeikkään esityksen. Eihän se kuuloa haittaa mutta valehtelematta jätti pienen miinuksen. Onneksi on tullut katseltua yhtyettä, että pystyi edes kuvittelemaan ruumiinkielestä osan ilmeistä.
Ennen konserttia söimme Kluuvikadun Fransmannissa ja se oli hyvä valinta. En muista pitkiin aikoihin että olisimme syöneet jossain ravintolassa ja molemmilla olisi ollut täydellinen annos.
(Esimerkiksi kerran keväällä söin sinänsä herkullista kalaa, joka kuitenkin tarjoiltiin kokonaisena. Siis ruotoineen, päineen. Aika inhaa syljeskellä huomaamattomasti ruotoja suupielestään-osa nautinnosta katosi väkisin. Ei siis mielestäni nirsoilua, sanoa ettei sellainen ateria ole täydellinen.)
Lisäksi vielä taivaalliset jälkiruoat. Loistavat viinisuositukset. Kyllä kelpasi nauttia konsertista.
Yön saimme viettää hotellissa ja lauantaina junailimme takaisin kotiin.
Iltapäivän ja tämän päivän sitten huhkimme pihassa. Valtavia pusikoita ja puun taimia nurin ja silpuksi rajalta.
Alkuviikosta kun en kipeän naamani kanssa voinut tehdä kovin raskaita hommia, aloitimme pikkupoikien kanssa urakan legomeren valtaamiseksi. Homma jäi kesken ja loppuviikosta ei ollut aikaa. Tänään saimme senkin homman päätökseen.
On tehokas olo.
Toivon huomenna löytäväni sopivaa paneelia ja maalia eteiseen. Kuulevani taianomaisen "Kaivuri saapuu huomenna." Lauseen.
Syyskuun viimeinen viikko alkakoon Mestarikappaleen tahtiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti