Väriterapiaa

 Kasvivärjäys jos mikä, on täydellistä väriterapiaa. Sain viettää lauantaina ihanan syyskesäisen päivän mahtavassa maatilamiljöössä, mukavien ihmisten parissa kasvipatojen äärellä.
Ei sen lähemmäs taivasta tarvitse päästä. 

Tällä kertaa kurssilla pääsi helpolla, kun kasvit olivat kurssin vetäjän puolesta, hänelle suurkiitokset!
Lisäksi oppi taas vaikka mitä uusia juttuja ja vanhat taidot verestyivät.
Kotioloissa on jäänyt muun puuhan jalkoihin värjäämiset.

Ruoka ilmestyi valmiina pöytään kuin taiottuna.
Uulkona jos missä ruoka maistuu herkulliselta muutenkin, saati kun ruoka jo valmiiksi oli taivaallista, nautinto oli auringonpaisteessa leppeän tuulen syleilyssä täydellinen.

Suurkiitokset emännälle!

Lopputuloksena yläkuvassa näkyvät langat.

Vasemmalta oikealle:

Samettijalkoja ja rautapuretus jälkikäteen

Sama liemi mutta kuparipuretuksella.

Edelleen samettijalkojen jälkiliemi.

Alunperin tarkoitus oli saada syvän vihreitä sävyjä rautapuretuksella, mutta tällä kertaa lopputulos oli tumman mustan harmaa. Kaunis sävy sekin. Ehkä lopputulokseen vaikutti jälkipuretus, sillä halusimme kokeilla samalla liemellä muitakin vaihtoehtoja. Varmaa tummanvihreää saa kun rauta pääsee samaan pataan heti.
Rautapuretus haurastuttaa lankoja, ja siksi sen kanssa on oltava huolellinen.

Vaaleat nyyhdit ovat sadonkorjuupadasta nostettuja.

Liemessä keitettiin porkkanan naatteja, kaalinkantoja ja sipulinkuoria. Alunapuretus ja toinen jälkiliemestä.

Keltaiset langat ovat koivunlehtikattilasta. Alunapuretuksella 1. liemi ja jälkiliemi.

Kaniin tiilenpunainen vyyhti nousi verihelttaseitikkipadasta. Aluna+viinikivi puretuksella.

Seuraava hailukan punertava sen jälkiliemestä alunapuretuksella.

Seuraava keltaoranssi saatiin kun jälkiliemeen lisättiin sipulinkuoria ja alunaa.

Sen liemen toin vielä kotiin tuliaisiksi ja keittelin alunapuretuksella alla näkyvät ihastuttavan pirteät langat.

Voi kun joskus ehtisi enemmän!

Lisää hienoja kuvia kurssilta löytyy täältä.

Kurssin antia oli myös se, miten siinä rupatellessa kävi ilmi että naapurikunnassa järjestetään kehruukurssi ja sekös tieto minua suuresti ilahdutti. Olen aina halunnut oppia kehräämään. En omista rukkia, enkä värttinää. Teoriaa olen lueskellut vuosien saatossa. Haaveillut ja hyvpistellyt materiaaleja.

Kun ei ole ollut paikkaa, missä tai keneltä oppia, on jäänyt välineet ostamatta.  Nyt olen ilmoittautunut kurssille, välineet kiikarissa ja syksyn pimeinä iltoina uusia juttuja opittavaksi!