IIK HIIRI !

Minulla riittäisi tarinoita hiiristä talossa.
Vanha kotimme oli niiden lempikohde.
Vanha talo, josta oli helppo löytää pienen hiiren mentävä kolo ja joka vuosi ahkerat yrittivät syksyn kylmillä löytää meiltä paikan.
Yhtä varmasti hiiripolot myös kokivat loppunsa.
Sama keskustelu tosin käytiin joka vuosi mieheni ja minun välillä.
Minä kuulin hiirteen liikkuvan talon rakenteissa esim. yöllä ja heräsin siihen ja kuiskasin että HERÄÄÄÄ! Hiiriä. Aamulla pitää virittää loukut! Mies murahti jotain unensa keskeltä eikä meinannut uskoa. Lopulta laittoi loukut ja aina tuli saalista.
Hiiri on suloinen eläin-asuessaan ulkona. Meille ei tarvitse muuttaa-kiitos!

Vanhat koiramme eivät hiirille korvaansa lotkauttaneet.

Nykyisessä kodissa on hiirille huomattavasti vaikeammat sisäänpääsymahdollisuudet.
Autotallin raittiinilman luukusta ne välillä yrittävät sisukkaasti. Päätyen autotallin loukkuun.
Se on viritettynä kesät talvet. Syystä, että yhden kerran nakerreltu rattaan suojuspeite riitti minulle. Autotalliin oli jäänyt pyynnöistäni huollimatta auringonkukansiemeniä. Hiiri oli niitä kiikuttanut kasattujen rattaiden istuinosalle ja syönyt onnellisena. Samalla toki kokeillut myös kankaanlaatua. Voi sitä sotkua!

Yhden hiiren tiesin käyneen askarteluhuoneessa-mies piti minua taas vainoharhaisena. Väitin että hiirenkakka on tuotos, jonka minä tunnistan vaikka silmät kiinni.
Mies viritti loukun ja sen pituinen se hiiren tarina.
Ikävämpi löytö oli sitten alkukesästä kun huomasin että se hiirulainen oli koittanut saada pesätarpeita matonkuiteistani. Taas siivottiin!

Juuri taas tarkistin yksi päivä-nyt kun syyskylmät ovat tulleet jäädäkseen- että onhan loukut viritetty! Ovat.
Viimeyönä olin sitten yksin lasten kanssa kotona. Toinen koirista alkoi kuljeksia keskellä yötä.
Komensin sen paikalleen mutta se ei tällä kertaa totellut.
Olin niin väsynyt ja umpiunessa etten jaksanut tehdä asialle mitään vaan nukahdin. Ajattelin vain mielessäni että kuulostaa kuin koira hiipisi-normaalisti se askeltaa nopeasti ja kepeästi ja yölläkin askelista kuulee, jos sillä on hätä ulos jolloin sen voi päästää pikaisesti asioille.
Sitä tapahtuu harvoin tosin.
Ehdin jo nukahtaa koiran tassutteluun kun yhtäkkiä kuului kauhea rämähdys ja ääniä kellarista.
Pelästyin ja jäin kuuntelemaan.
Mielessä pyöri pilkkopimeässä että onko jo aamu-mies tulisi töistä. Joskus hän tulee kellarin kautta ettei herättäisi lapsia aamuyön unesta. Hapuilin kellon käteeni ja tajusin sen olevan puoli 3. Koira hiipi rappuja ylös ja manasin mielessäni että on rontti käynyt alakerrassa taas puhtaalla matolla pissalla. Ajattelin harmistuneena että miksei mies ollut taaskaan laittanut porttia kiinni alhaalla käydessään mutta vahinko on jo tapahtunut, joten ihan sama vaikka nousen siivoamaan vasta aamulla. Käänsin kylkeä ja koitin saada unen päästä kiinni.

Kellarin rapuissa on sellainen lapsiportti, ettei koira kuljeksi siellä huvikseen, sillä on nimittäin ihmeellinen tarve saada pissata alhaalla olevan huoneen puhtaalle matolle.
En tiedä miksi. Jos portti jää joltain auki, se livahtaa sinne salamana ja käy matolla. Vaikka olisi juuri ollut ulkona. Ilmeisesti kosto siitä ettei pääse sinne vapaasti?! Mene ja tiedä.

Aamulla minut kohtasi hämmästyttävä näky. Olin matkalla kellariin suihkuun ja kurkin onko rapulla kenties pissatahra tai jotain, jos koira olisikin yöllä halunnut ulos enkä sitä unenpöpperössäni ollut tajunnut.
Ei tahraa- vaan- HIIRI! Onneksi hyvin kuollut ja pieni sellainen.
Silloin asiat loksahtivat päässäni salamana.

Koira oli kuullut hiiren äänen. Mennyt äänettömästi alas portin yli. (sille ei sen portin korkeus ole este eikä mikään, sen vaikutus on lähinnä henkinen-se tietää ettei portin ohi kuulu mennä) Kova rämähdys, johon yöllä heräsin olikin portin kolina, koska koira pimeässä hyppäsi takaisin portin yli rappuselle ylöspäin, eikä nähnyt ja osumatarkkuus meni hiukan ohi. Pieni ääni jonka kuulin olikin ilmeisesti hiiren vinkaisu, kun se pääsi nopeasti hengestään.

Emme tarvitse kissaa! :D

(Nyt minä mietin, että mistä se hiiri meille on päässyt?!)