Kirjapainotteistako?

Tuntuu elämäni tämän perusteella siltä että en tee mitään muuta kuin luen.
Oikeasti se ei ole ihan niin. Rakastan kyllä lukemista ja koitan opettaa lapsille lukemisen ihanuuden.
En ole kuitenkaan vuosiin lukenut juuri muuta kuin "ammattikirjallisuutta" tai lasten satukirjoja.
Kirjastossa käydessämme en ole päässyt muualle kuin lastenosastolle. Pieniä ei kehtaa jättää keskenään hyllyjen väliin ehtiäkseni hakemaan jotain omaa luettavaa.
Elämäntilanne on muuttunut myös viime vuosina niin, että kun on jäänyt omaa rauhaa iltaisin on ollut päivän jälkeen niin kuitti ettei ole jaksanut lukea.
Käsityöt sohvan nurkassa ja tv:n hömppää toisella silmällä seurailtuna on ollut paljon rentouttavampaa "aivojen tyhjäystä". Tai sitten asioiden etisiminen netin suuresta maailmasta.
Minussa on myöskin jokin sisäinen vika. Nukahdan aina jos illalla yritän lukea. Sen sijaan aamulla jos saisin lojua sängyssä ja lukea romaania-se on ihanaa.
Pienten lasten äitinä hyvin harvinainen mahdollisuus. Lisäksi jään aina lukemaani kirjaan niin koukkuun etten malttaisi lopettaa, sekin on hieman hankalaa kun elämä on tässä eikä odota.

Olen nopea lukija. Lukioaikana äidinkielenopettaja kauhisteli kun aineistoainetta varten tai kirjallisuustutkielmaan luin aina jonkin tiiliskiven. Koin kuitenkin silloin ja koen edelleen, että luen mieluummin itselleni sillä hetkellä mieluisan kirjan kuin koittaisin valita lukemista jollain järkisyillä-kuten vaikka sillä miten vähän on sivuja ja kuinka nopeasti siitä siis pääsisi eroon.
Jo pienenä tyttönä kirjastontäti ihmetteli ääneen että "Taaskos sinä lainaat noin valtavan pinon kirjoja, juurihan sinä kävit, joko tosiaan ehdit lukea kaikki kirjat?!"
Koulu, ja opiskeluaikana vietin kaikki bussinodotteluajat ja hukkaminuutit kirjastossa.

Nyt vietettyäni vuosia lastenkirjojen maailmassa tuntuikin jotenkin hienolta mennä ihan vain yksin kirjastoon ja lainata mitä huvittaa. Haahuilla hyllyjen välissä ja vain katsella mitä siellä on...No niin tai näin, poistun aina kirjastosta ylitäyden kassin kanssa.

Onneksi minulla on paljon lukevia ystäviä heidän lukuvinkkinsä matkan varrella ovat jääneet korvan taakse...