Lasaruslapsi

Kirjastosta jälleen sattumanvaraisesti bongattua.

Robert Mawson : Lasaruslapsi

Kirja oli jälleen aika pysähdyttävä lukukokemus.
Jostain syystä käsiini hakeutuu kirjoja jotka sivuavat tavalla tai toisella raskaita asioita. Aika terapeuttista. Vain muutamin paikoin kun kuvailtiin yksityiskohtaisesti matkoja mielen syövereissä-kyllästytti. Kuvaukset olivat toisaalta kuin onnistuineesti sanalliseen muotoon puettuja unia-joiden näkeminen on itselleni tuttua ja välillä ahdistavaakin. Toisaalta jotkin kuvaukset toivat mieleen eniten J.R.R. Tolkienin tarinoista tutut kohtaukset kun hobitit vaelsivat pitkällä retkellään. Mieleen nousikin silloin vääriä mielikuvia ja oli hieman vaikea keskiyttyä lukemiseen.

Suosittelen.

Kirjan esittelytekstissä on seuraavaa:
" Koskettava ja hurja tarina kertoo
uskomattomista inhimillisistä ponnistuksista.
Samalla se esittää mullistavan näkemyksen
ihmisen tietoisuuden eri tasoista,
unohtumattomasta matkasta alitajuntaan.
Lasaruslapsi on keskustelua herättävä
romaani elämästä, kuolemasta - ja ihmeistä."

Sillä ei tietenkään ollut mitään merkitystä että aloitin kirjan lukemisen aamulla ja lopetin juuri. Tein ruokaakin kirja kainalossa ja luin joka välissä pätkän. Onneksi juuri tänään lapsilla oli päivä " ME EI HALUTA OLLENKAAN ULOS VAAN HALUTAAN LEIKKIÄ RAUHASSA!" Kaikki saivat siis tehdä tänään juuri sitä mitä halusivat.
Aamupäivällä istuin sohvalla kirjan kanssa ja katselin "esittelyä" (suom.huom. esitystä/näytelmää) jossa pääosassa olivat erilaiset muoviset leikkidinosaurkset, pienet prinsessa ja prinssihahmot, legot ja ties mitkä otukset. Juoni oli vähintäänkin epäselvä ja pisimmän aikaa esityksessä oli välitunti (suom.huom. väliaika) sillä esitelmän ohjaaja ja lipunmyyjä kiirehtivät tekemään tärkeellisiä asioita. Tärkeellisiä asioita olivat mm. paperin leikkaaminen suikaleiksi, jotka taiteltiin haitariksi ja siten syntyi itsestään pystyssä pysyviä aitoja villieläimille.Esitelmän oli tarkoitus kestää iltaan asti kuulemma. Kuitenkin kolmannen väliajan kestettyä useita tunteja esitin uhkavaatimukseni että ennen kuin kaikki otukset on kerätty pois ei saa aloittaa pelaamista tai kirjojen lukemista. Otukset katosivat kiireesti laatikoihin ja lapset pötköttivät pitkän tovin sängyllä lueskelemassa kirjastosta kahmimiaan aarteita.
Väliveli ja pikkuveli lukivat tärkeän näköisinä isoveljelle lainattuja "Lili" romaaneja.
Kun kysyin mitä he puuhaavat, vastaus oli selkeä "luen romaniaa" :D (suom.huom.romaania)
Ovat siis jo hyvää vauhtia lukutoukkia..