Jatkojalostettu lopputuote

Kämmekkäät, itselleni vuosikertalangoista. Nimittäin kesän 2008 kasvivärjäyskurssin ihania lankoja on käyttämättä vaikka kuinka paljon. Valitsin sieltä nyt Novitan Wool ja Bambino lankoja kun ovat jotakuinkin samantuntuisia ja paksuisia.

Ruskea lanka on uinut saniais-rapaperiliemessä, jossa raparperin puretusvaikutusta  ja samalla liemen ruskeaa väriä on vahvistettu teellä. Langat kylpivät tällaisessa jälkiliemessä yön yli. Kauniin maitosuklaanruskea sävy.
Vaalea, kuvassa kinuskin värinen lanka on luonnossa enemmän persikan/oranssin sävyinen ja syntynyt Verihelttaseitikkien jälkiliemessä.

Ylin tummempi oranssi on varsinaisesta verihelttaseitikin liemessä keiteltyä.
Oranssin sävyt tulevat esiin kun liemi ei pääse kuumentumaan liikaa. Suurempi kuumuus ajaa punaisemmat sävyt esiin.

Nämä kämmekkäät on ihan sellaiset omasta päästä tehdyt. Peukalolle pelkkä reikä, reunat joustinta, etteivät rullaudu. Pikaversiot ilman kikkailuja, että pääsi lankoja koittamaan.
Koska langat on pieniä testivyyhtejä, on ne pakko neuloa rivi kerrallaan molempiin kämmekkäisiin, että saa samanlaiset.
Hurja homma siis rivien laskemisessa ja lankojen päättelyssä. Juuri kun muisti tehneensä 12 riviä, joku keskeytti ja sitten ei enää muistanut oliko toisessa 11 riviä vai 13 riviä, ja kumpi kämmekäs äsken olikaan työn alla. Silti nämä valmistuivat kahdessa lyhyessä illassa television ääressä. Eli muutamassa tunnissa.

Lapset odottavat innoissaan omia parejaan. Sillä heitä ihastutti kämmekkään idea. Itse kun en pitkälle syksyyn oikeastaan kaipaa sormikkaita tai lapasia, mutta aamuisin auton ratti/pyörän tanko tai rattaan aisa on kylmä ja kämmekkäät ovat omiaan siihen hiukan pehmentämään tuntumaa. Kylmemmille sitten voi lisätä alle ohuen sormikkaan ja käyväthän nuo koristeena ja lisälämpönä sitten lapastenkin päälle kun oikeat pakkaset iskevät.