Reissukuvia osa 5.

Seuraavissa kuvista pikakelaus Sveitsiä tien päällä




Ylitimme rajan Baselissa ja pyähdyimme evästauolle Baselin reunamilla olevalle suurelle huoltoasemalle. Jatkoimme siitä suoraan Neuchâtel järven yläreunan rantaa pitkin suuntana Geneve.

Reissukuvia osa 4.

Seuraavat kolme yötä majailimme Hagenissa. Oli harmaata ja jopa sateista, ei kuitenkaan kovin kylmää.
Sateen vuoksi ehkä siellä tuli otettua aika vähän kuvia. Vietimme ihanaa aikaa ystäväni perheen kanssa. Kävelimme kaupungilla ja leikkipuistoissa, söimme jäätelöä.

Asuimme mukavassa retkeilymajassa. Kiitos sen löytämisestäkin ystävälleni.Yksinkertainen, rauhallinen ja viihtyisä huone, jossa perinteiset kerrossängyt koko perheelle.
Siistiä kaikkialla. Maittava aamiainen. Kävelyetäisyydellä (joskin mielettömän pitkän mäen päällä) keskustasta. Loistava siis kerta kaikkiaan, ottaen huomioon että montaa kymppiä ei tällä porukalla maksanut per yö.

Hagen on sotien aikana pommitettu teollisuusalueen sydämessä aika perinpohjaisesti matalaksi. Kuitenkin löysin kaupungista paljon kaunistakin. Lähialueella olisi paljon nähtävää ja kauniita maisemia, em emme kuitenkaan sattuneista syistä kaivanneet yhtään ajelua eikä yhtään harmittanut että pääosa nähtävyyksistä oli maanantaisin kiinni.
Modernia iloa mm. lapsille soi tämä vesipuisto. Pieniä vesipatsaita suihkusi sinne ja tänne. Helteillä lapset kuulemma kahlaavat altaassa.


Hagenista emme sitten meinanneet pois päästäkään. Tie jonka piti johtaa autobaanalle, olikin suljettu eikä missään kerrottu, miten moottoritielle pääsisi.
Kartan perusteella sitten ajoimme muutamien pikkukylien läpi, seuraavaan mahdolliseen moottoritieliittymään.
Maisemat olivat kauniita, ja jos olisimme hurjan rikkaita, olisimme alunperinkin valinneet pikkuiset kylätiet. Meillä vain ei ollut varaa viipyä matkalla viikkokausia.
Jokainen herttainen ajopäivä idyllisillä pikkuteillä kun tietysti syö aikaa, joka johtaa siihen että on etsittävä majoitus ja se maksaa.
Valinta siis oli tehty ja moottoritielle oli pyrittävä.


Pohjoisen tietyöt eivät vainonneet aivan yhtä pahasti. Karlsruhen ohittaminen kyllä käy työstä. Miten samalle alueelle onkin voitu sulloa niin paljon liikaa ihmisiä.

Tässä vielä maisemaa Saksan puolella moottoritievauhdista kuvattuna.

Äiti, vielä yks juttu...

Väliveli on siinä iässä, että iltaisin ei uni meinaa tulla, kun sängyssä alkavat ajatukset "surista ja pöristä" päässä. (näin hän asian jo pienenä ilmaisi)

Lomareissussa hotellissa sain siis kuulla melko mielenkiintoisia ajatelmia.

Lapset kävivät omiin sänkyihin nukkumaan.
Äiti: Hyvää yötä, nukkukaa hyvin. Kauniita unia. Huomenna nähdään.
Väliveli (pikkuneiti jo unessa):Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia, huomenna nähdään.

Muutaman sekunnin hiljaisuus. Väliveljen sängystä alkoi kuulua yhtäkkiä nyyhkytystä.
(todettakoon että reissu oli jo loppusuoralla päin, eli varmasti koti-ikäväkin...)

Ä: "No mikäs nyt on?"
Väliveli: "No kun mua pelottaa. Kun maailma räjähtää."
Ä: MITÄH?????
Vv: "No niin siellä akraariossa...eiku... no siellä sanottiin!"
Ä: Ai siellä planetaariossa? (isot pojat kävivät iskän kanssa ainakin vuosi sitten)
Vv: (nyyhkyttäen) "Niin"
Ä: "Olet tajunnut väärin, ei maailma nyt mihinkään räjähdä. Joskus on ehkä ollut se alkuräjähdys, tutkijat uskovat että niin maailma on syntynyt....mutta muistatko siitä on vielä miljoonia ja miljoonia vuosia enemmän aikaa kuin dinosauruksista ja niistäkin on vaikka kuinka monta miljardia vuotta aikaa. Voit siis nukkua ihan rauhassa, ei ole mitään hätää. HYVÄÄ YÖTÄ, Kauniita unia."
Vv: "Hyvää yötä"


Seuraavana iltana.
Juuri kun luulen että molemmat lapset ovat nukahtaneet (meillä oli siis kaksi hotellihuonetta ja lapset fifti fifti, kun ei kaupunkihotellissa mitään perhehuoneita tunneta) alkaa taas kuulua pieni niiskutus sängystä.

Ä: "No mikäs nyt tuli?"
Vv:"No en mä voi nukkua kun kaikki ihmiset kuolee"
Ä: "Hmm, mistäs se sun mieleen nyt pälkähti? Älä nyt semmoisia ajattele. Kaikki kuolee joskus. Mutta mieti jos sinäkin elät sata vuotiaaksi, niin siihen on hirveän kauan aikaa kun se ja sekin on vasta yli 80 vuotta ja niin reipas. Ethän sä voi sellaista ajatella. Lopeta turhien asioiden murehtiminen ja käy kulta nukkumaan."
Vv (nyyhkytys yltyy): "Kun en mä voi. Ne ajatukset ei mene pois."
Ä: "No tule tänne äiti kainaloon....No niin ajattelet jotain mukavia juttuja etkä tuommoisia murheita..."
Vv: "En mä pysty....(niiskutusta)...kun en voi rapsuttaa XX:ää (meidän koira)"
Ä (tässä vaiheessa jo itselläkin tippa linssissä): "No voi hyvänen aika sun kanssa"
Väliveli on meillä se joka istuu usein pitkiä aikoja koira sylissä ja rapsuttelee sitä.
Sitten päässäni välähti! Kännykkä, valokuvat....
Ä: "Ootas äiti keksi yhen jutun...." (plärään kännykkää, ei yhtään kuvaa koirista-käsittämätöntä)
Ä: "Ootas, tehdään yks hassu juttu..." (lähetin äkkiä kotiin äidille viestin, hän oli talon ja koirien vahtina)
Ä: "No niin kato mikä viesti puhelimeen tuli!"
Vv:"Mitä ne tekee?" (koirat olivat kummastuneen näköisiä kun niitä oli kuvattu kesken unien)
Ä: "Nyt voit rapsuttaa niitä virtuaalisesti"
Vv: (rapsuttaa koiria kännykän näytöllä) "X tykkää kun sitä rapsuttaa oikean tai vasemman korvan takaa ja Y tykkää kun rapsutan sitä mahan alta.."
Ä (pyyhkii silmäkulmia): "No niin nyt voit käydä hyvällä mielellä nukkumaan"
Vv: "Hyvää yötä."

*huoh*

Eräänä päivänä tällä viikolla haimme väliveljen eskarista.
Aamulla mennessä kyseli sitä miten vanhoiksi koirat elää. *huoh*
Iltapäivällä yhtäkkiä:
Vv: "Äiti, mistä työstä saa eniten palkkaa maailmassa????"
Poika kulkee potkulautaa taluttaen ja tuijottaa minua kiinteästi ja odottaen.
Ä: "Hmm... no jos kouluttautuu ahkerasti ja tekee ahkerasti työtä, niin voi saada sellaisen työn että saa hyvää palkkaa...MUTTA tärkeämpää on saada sellaista työtä, mistä tykkää ja mitä on kiva tehdä..."
Vv: "NO EIIIIIII; mä en halua tehdä työtä ollenkaan mutta mä haluan tehdä sellaista työtä että saan hurjan paljon rahaa ja hirveästi seteleitä."
Vv. "MIstä tuli maailman ensimmäinen raha? Kuka sen teki, miksi se sen keksi...????"

*Mistä se saa tuollaista päähänsä?*

Hauskaa viikonloppua! Palaan matkakuviin paremmalla ajalla.

Reissukuvia osa 3.

Yöpaikkana siis Malmö. Mukava, siisti ja rauhallinen hotelli.
Lapset pääsivät vielä illalla uimaan pikkuruiseen uima-altaaseen.

Kunnon aamiainen ja taas kimpsut ja kampsut autoon.

Kävimme rannassa ihmettelemässä hullunkurista taloa: Turning Torso






Rannassa lasten mielestä myös tämä oli hieno.


Taustalla siintää jo silta...


Matkalla näimme ufon!



Öresundin siltaa pitkin Tanskaan...

Hurutellen parissa tunnissa Tanskan läpi Köpenhaminasta-Rödbyn satamaan.
Lautalla Saksan Puttgardeniin.

Sitten alkoi uskomaton ajomatka. Ensin vain muutama kaista ja 80km/h.
Tietyötä kilometritolkulla 80km/h. Hetki isoa autobaanaa.
Jälleen tietyötä kilometrikaupalla 80km/h. Olen reissannut Saksassa aina bussilla.
Autobaanat olivat todella pettymys. Onneksi ajomatkat ja ajat oli laskettu pessimistisesti, niin ei ihan hirveästi jääty aikataulusta. (lue: hermot säilyivät)

Illalla olimme kuin olimmekin lopulta onnellisesti ja turvallisesti Hagenissa.

Siitä kerron lisää myöhemmin.
Nyt hyvää yötä.

Reissukuvia osa 2.

Olimme siis Ruotsin puolella, Kapellskärin satamassa aamulla klo. puoli kuusi paikallista aikaa.
Etukäteen epäilin lasten olevan puolikuolleita, sillä kesällä illat olivat venyneet ja aamuisin oli tapahtunut useamman kerran historiallinen myöhäisherääminen.
Siis että perheessä kukaan ei noussut ennen aamu 9 esimerkiksi.

Pelkoni osoittautui aiheettomaksi. Pojat nousivat kuin pienet tikat sängyistään, pukivat ripeästi että pääsivät iskän mukaan katsomaan merta.
Vain neiti rimpsessa käänsi kylkeään ärsyyntyneenä ja tuumasi iloiseen hyvän huomenen toivotukseeni " Älä huuda, minä haluan nukkua nyt!" Äänen sävy sellainen erityisen Pikku Myymäinen.

Sain hänet kuitenkin jotakuinkin jaloilleen ja aamiaiselle, jonka jälkeen virtaa jo piisasi eikä ketään väsyttänyt autossa yhtään.

Olimme suunnitelleet että ajamme suoraan rannikkoa alas.
Pysäkkinä oli vuorossa Söderköping.
Hieman ennen kello 10.00 saavuimmekin tuohon idylliseen pieneen kaupunkiin.
Suosittelen lämpimästi!


Pieniä, kapeita katuja.


Ihastuttavia vanhoja taloja,



kauniita puistoja ja istutuksia.



Kanaali.
Götan kanaali tosiaan alkaa sieltä ja saimmekin seurata jännityneinä, kuinka erilaiset purjeveneet nousivat ja laskivat kanaalia pitkin.

Lapset pääsivät aivan pelottavan lähelle rantaa. Nähtiin kuinka sulkuportit päästivät vettä pois ja vene laskeutui ja toiseen suuntaan ja taas toiseen...


Syy miksi halusimme pysähtyä juuri Söderköpingissä oli tämä: Smultronstället
I-H-A-N-A jäätelöbaari. Kaikki saivat valita juuri sen annoksen, jonka halusivat ja syödä sen ihan kokonaan. Kukaan ei kysellyt lounaan perään tuona päivänä. Jäätelöannokset olivat valtavia.



Kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta ajoaikataulumme ei sallinut enempää viivytyksiä ja niin hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaa Etelä-Ruotsiin, päätepisteenä Malmö.

Reissukuvia osa 1.

Suuntasimme auton kohti Naantalin rahtilaivasatamaa.
Illalla lähti alus kohti Ruotsia. Meille ensimmäinen kerta, ihan tyytyväisiä olimme.
Laivalla tarjottiin välittömästi iltapala. Ihan lämmin ruoka ja jälkiruoka seisovasta pöydästä.
Massu täynnä oli hyvä käydä nukkumaan että jaksoi aamulla herätä pirteänä meren takana.

Ruoka oli ihan maukasta, ristimme sen rekkamies- ruoaksi :)
Laivassa ei ole paljoa matkustajia, sillä pääasia ovat tietenkin rahtikontit ja rekat.
Kaikki matkustajapaikat kyllä olivat kesäloman kunniaksi varmasti käytössä.
Hytit olivat paljon tilavammat kuin vastaava hytti perinteisillä ruotsinlaivoilla.
Lapsille oli leikkihuone, jossa oli tilaa leikkiä ja mikä parasta: Ei juoppoörveltäviä kännikaloja ja liikaa nauttineita laitamyötäisessä kuljeksivia tupakalta haisevia tyyppejä.

Lapsiperheitä ei montaa sillä kertaa. Eri-ikäisiä pariskuntia matkailuautoilla,-vaunuilla jne.
Rekkamiehiä.

Oikein rauhaisa ja kelvollinen matkanaloitus.
Pieni kriisin poikanen noin periaatteellisesti saatiin aikaan, kun pikkuneidin matkasänky jäi kotiin. Alunperin siitä oli puhetta, sittemmin ymmärsin että hytti onkin erilainen ja lopulta se olikin siinä laivassa vain tavallinen tilava 4 hengen hytti. Ei ongelmaa sinänsä, sillä hyvin kaikki mahtuivat nukkumaan. Vain se että kun oli periaatteessa sovittu että se sänky otetaan ja sitten sain tiedon ettei tarvita ja sitä tietoa ei kukaan myöhemmin korjannut.
Siis se periaate, että tieto ei kulje kun meitä on kaksi aikuista.
Työnjako kun oli jotakuinkin niin että minä ehdotin mitä tehdään ja missä ja mies varasi matkat ja maksoi laskut ja minä pakkasin kaikkien tavarat. Miehen vastuulle jäi muistaa aikataulut ja huolehtia että auto toimii ja kuljettaa meitä sinne minne pitää.

Aamulla mies ryntäsi hytistä hyvin nopeasti ikkunan ääreen, sillä laiva keikkui melko reippaasti. Myös väliveljeä heikotti.
Aamupala lopulta maistui jokaiselle jossain määrin ja suoraan aamiaiselta hypättiinkin autoon ja ajettiin ulos laivasta. Hyvin toimivaa ja nopeaa touhua.

Laiva herätti ihastusta ja ihmetystä kaikissa. Rahdin vuoksi tietysti autokannet ovat valtavan kokoisia. Niin suuria että rekka-autoillakin pystyi tekemään U-käännöksen! Kyllä oli kaikilla silmät ymmyrkäisinä kun katsottiin miten rekat ajettiin kuin käärmeet laivan yläkannellekin ja sidottiin suurilla ketjuilla ja koukuilla lattiassa oleviin jättiläisruuvireikiin.

Suomi on maailman paras

Aika hienoa, minä asun Suomessa. Vietin kesälomani Suomessa, Ruotsissa ja Sveitsissä.
Maailman kolme parasta maata. Aika hyvin valittu vai mitä ;)

No joo, olipa Suomi millainen lintukoto tahansa, on totta että varmasti moni asia on meillä paremmin kuin muualla. On kuitenkin paljon asioita, joita pitäisi muuttaa, jotka pitäisi huomata, joita pitäisi parantaa, jotka pitäisi poistaa. Emme saa mielestäni siis tuudittautua siihen autuaaseen uskoon, että olemme parhaita.
Vanha sanontakin muistuttaa että huipulta on vain yksi tie ja se on alaspäin.

Maailmalla riehuvat hirmumyrskyt ja tulvat, järistykset ja purkaukset, säännöllisen epäsäännöllisesti. Suomessakin myrskyää mutta kuitenkin aika eri mittakaavassa. Toki se on aina järisyttävää heille, jotka uhreiksi joutuvat mutta olemme kuitenkin vesilasi mereen verrattuna ja kaikki on pienempää-myrskytkin. Onneksi!
Hieman uskottavuuteni ehkä kärsi lomalla. Olimme juuri nähneet ohjelmanpätkän hirmumyrskyistä ja siitä miten tutkijat opettelevat koko ajan lisää asioita että opittaisiin niitä ennustamaan.
Kerroin sitten lapsille, miten olemme kyllä onnekkaita kun saamme asua Suomessa. Sielläkin on toki myrskyjä, mutta ei ikinä mitään noin hurjaa kuin vaikkapa ohjelmassa.
Pari päivää siitä olimme jo Pohjois-Saksassa matkalla kotiin, saimme kuulla muualla Saksassa tulvivan hurjasti ja kun pääsimme seuraavana iltana laivaan, ensimmäinen kosketus Suomeen olivat uutiset ja niiden kuvat Itä-Suomen myrskyjen tuhoista. Selitä siinä sitten että Suomi on turvallinen paikka asua ja elää.

(eikä meillä edelleenkään uutiset ole lastenohjelma, kanava vain sattui olemaan auki laivahytissä...niin pitihän se uutinen loppuun nähdä ja selittää)

Meillä on hyvä koulutus ja taloutta hoidetaan hyvin ja on terveydenhuolto ja ja ja.
Kaikissa noissa on myös murheita ja epäkohtia, puutteita, virheitä.
Ihmiset kärsivät Suomessakin yksinäisyydestä, rahattomuudesta, nälästä, kylmästä, työttömyydestä.
Vanhukset, lapset ja vähäosaiset joutuvat ensimmäisenä kohteiksi kun mietitään riittääkö rahat.

Ollaan ylpeitä Suomesta, ja suomalaisuudesta ja pidetään lippu korkealla.

Pohjantähden alla.....elää suomalainen.

Oma koti kullan kallis

Oli mukava reissata maailmalla mutta aina on yhtä mukavaa tulla kotiin.
Vaikka se kuulostaa älyttömältä klisheeltä, niin se on totta.

Kotona oli matkan aikana satanut-muualla Suomessa kuulemma oikein myrskynnytkin vaarallisesti.
Kaikki viheriöi ja kasvit olivat kasvaneet silmissä ihan konkreettisesti.

Uusi arki pyörähti heti todenteolla käyntiin.
Mies kipattiin suoraan töihin ja esikoinen kouluun, väliveli aloitti eskarin.
Pienilläkin oli ohjelmaa, joten saavuin kotiin aivan yksin. Oli muuten ihastuttavaa tulla tyhjään, siistiin ja hiljaiseen taloon.

Koirat ottivat minut iloisina vastaan ja jäivät sitten kuin naulattuina seisomaan ihmetellen että missä kaikki muut oikein ovat?

Tein pienen lenkin, pitihän puutarha kiertää läpi ja koirat kulkivat haparoiden ja etsien koko ajan. Kuvittelivat varmasti minun piilottaneen perheen jonnekin auton alle.

Lähdin eskarilaista vastaan ja koirat tuppasivat aivan väkisin mukaan.
Esikoinen tuli melkein kotiportilla vastaan ja jätin koiravanhuksen hänen kanssaan, sillä päivän aikana oli taas noustu hellelukemiin. Koiravanhus ei meinannut suostua lähtemään takaisin kotiin.
Epäili varmasti vuosien kokemuksella että katoan jälleen?

Väliveljeä aamulla jännitti mutta eskarista kotiutui reipas ja iloinen reppuselkä.

Pikkuisetkin saapuivat bussikyydillä miehen kanssa kotiin ja talo olikin jo täynnä ääniä, melua, tavaraa, kysymyksiä-elämää.

Nyt olohuoneen lattialla on tyhjiä matkalaukkuja ja pöydällä puhtaita vaateparsia.
Valtava pyykkivuori odottaa että valloitamme sen vähän kerrallaan.
Ensimmäiset eskari- ja koulukirjat on päällystetty, reput pakattu, etsitty tarvikkeita koulua ja eskaria varten. Ruokakaupassa eilen illalla ei meinannut kieli taipua suomeksi millään.
Puheensekoitin ja ajatukset ovat vielä vuorimaisemissa.

Palaan lomamatkaan kuvin, kun ehdin purkaa kamerasta ties kuinka monta sataa valokuvaa.

Sveitsiläisen suklaanmakuisia terveisiä-minä kiipeän seuraavalle lepopaikalle pyykkivuorella!

Ees päin..kohti Eurooppaa

Helle on saanut olon tuntumaan sellaiselta löysältä silikonilimalta, minkä voi läiskäistä seinään ja se sieltä valuu alas. Tiedättekö sellaisen lasten lelumöykyn?
Joskus muinoin sellaisia oli kavereilla.

Juu ei, helle ei vain ole minun lajini vaikka kuinka olen helteisen heinäkuun aikana tähän maailmaan ammoin syntynyt.

Heinäkuussa hyvää on mansikat, hienot uimakelit, hurjan upeat kukat puutarhassa-ellei käy kuin tänä vuonna ja helle lakkautti sateet viikoiksi ja sitä myöten kaikki kasvit kukkivat läpi niin nopeutettuna, että syksyksi ei säästynyt mitään!

Olemme juoneet veden sijaan vischyä ja syöneet (meidän mittapuulla) ylisuolaista ruokaa, muuta ei olekaan voinut.
Mansikoita pakkaseen saatiin laitettua 10 kg. Siitä tekee taas monet raikkaat Smoothiet aamu- tai välipalaksi.
Punaherukat kypsyivät vauhdilla. Keitin helteestä huolimatta ne mehuksi.
Pieni ripaus mansikkaa joukkoon pehmeydeksi ja edellisviikolla 12litraa mehua pakkaseen, viime viikolla toinen mokoma. Kyllä nyt kelpaa.

Nyt on pesty pyykkiä-kiitos rakkaani avun. Minä luettelin vaatekappaleita joita hän sitten roudasi minulle puhtaana. Silitetty-KYLLÄ- tuuletin olohuoneen pöydällä puhaltamassa kohtisuoraan silittäjään, koko kesävaatevarasto.
Piti käydä kaupassakin tekemässä lisähankintoja ja ALEALEALE on ihan ylikehuttu juttu.
Kuvitelkaa, ei yhtään lasten shortseja, siis sellaisia siistejä kankaisia, joissa kehtaa vaikka mennä ihmistenilmoille. Kaikenlaisia jalkapallomestaruus lökäpöksyjä kyllä-niissä meillä urheillaan ja jumpataan talvella koulussa, ei mennä syömään ravintolaan.

Kätevä emäntä otti tietysti helteessä ompelukoneen esiin. Paikkasin lasten vaatteet ja samalla sellaiset pitkäthousut, joiden polvi oli kokenut kovia, saivat kyytiä. Tuli hyviä shortseja.

Nyt on auto pakattu. Oli muuten oikeasti aika urakka. Kun oli pakko laskea puhtaat vaatteet joka päivälle ja yhtään pitkähihaista ei voinut kuvitellakaan pakkaavansa. Yleensä voi kuitenkin laskea hyvinkin että pari päivää menee samoissa päällysvetimissä ja esimerkiksi viime kesänä matkalle pakatut lyhyet vaatteet jäivät tyystin käyttämättä. Laukuista kaivettiin vain ne pitkähihaiset "varavaatteet" ei ollut hiki ja selvittiin tosi vähällä vaatteenvaihdolla.

Kaikille on kuitenkin nyt jokapäivälle vaatetta ettei tarvitse kärvistellä alasti helteessä.

Alan ymmärtää, miksi ihmiset pitävät rantalomista. Eihän siellä tarvita kuin uikkarit ja ehkä varauikkarit ja sitten joku kiva vaate, missä kehtaa illalla mennä rantaravintolaan.

Silti meidän perhe ei suuntaa rantalomalle, olemme saaneet nauttia merivedestä ja luonnon hiekkamontuista koko kesän ihan täällä koti Suomessa.
Me reissaamme Eurooppaan.

Autossa on ilmastointi. Ihanaa.
Paljon juotavaa vielä pakataan pieneen punaiseen jääkaappiin ja kylmälaukkuun, ensimetrejä varten.
Illalla suuntaamme satamaan ja lähdemme rahtilaivalla Ruotsiin...siitä sitten huruttelemme alaspäin.

Hello, kuuleeko Eurooppa? Täältä tullaan.

Intiaanikesä

Jäätelökesä. Helle paahtaa kuumempana ja pidempään kuin yli 70 vuoteen!
Sen kyllä huomaa.

Lapset perustivat pihaorkesterin.
Nokkahuilu, tamburiini, triangeli, kehärumpu, kellopeli, epämääräistä laulua, taputuksia, jalalla rytmiä jne.

Olkaa onnellisia, ettei musiikki kuulu blogin välityksellä :D

Sekoitus sellaista perulaista intiaanimusiikkia (kun joskus ainakin ulkomailla kuulee kadulla soitettavan) ja joka sinällään on kaunista. Siihen lisätään kerhon kevätjuhlaa, muskarin soittotuokioita.
Loppitulos on suomeksi sanottuna kakofoniaa, jota linnunlaulu ja tuulenhumina mukavasti pehmentävät. Ilo on kuitenkin ylimmillään!

Soittajat pieniä, päivettyneitä ja esiintymisasuna pelkät shortsin virkaa ajavat kalsarit.

Helle hermostuttaa. Riita iskee vuoronperään känkkäränkän kanssa.
Voiko syödä sata jäätelöä päivässä?

Hellettä heinäkuussa

Kesä maistuu oman maan luomumansikoilta.
Heinäkuun helle on hellinyt meitä tuskallisen kirjaimellisesti.
Kun on ihotyyppiä helteessä keitetty rapu, ei aina naurata.
Ei silti voi väittää ettei olisi upeaa kun lapset voivat vilistää pelkissä kalsareissa pitkin pihaa aamuaikaisesta iltamyöhään.

Kasvit kyllä huutavat vettä, joten reilu yösade olisi tervetullut.
Kasvihuoneessa kirsikkatomaatit kypsyvät, punaviinimarjat punastelevat pensaissa.
Jonkun pitäisi malttaa pukeutua kunnon umpivaatetukseen että voisi raivata pensaat nokkosista-helteellä?!? Ehei! Laiskottaa tämä kuumuus.

Uimaranta kutsuu lapsia, itse voisin kernaasti lojua riippumatossa mutta eipä ole montaa kertaa vielä ehtinyt. Tarvitsemme toisen riippumaton, että mahdollisuudet tuplaantuvat.

Lapset ovat olleet yökylässä milloin mummin ja ukin mökillä, milloin kaverilla, kavereita on meillä, käy vieraita ja käydään kylässä. Jotenkin tämä kesä on ihanaa mutta kiireistä aikaa.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille, kerätään nyt energiaa varastoon...

Keskikesä kauneimmillaan

Koulu loppui aikaa sitten. Tänä vuonna emme juhlineet kenenkään valkolakkia.
Esikoinen sai koulusta kyllä niin hienon todistuksen että sitä sietäisi juhlia, mutta tyydyimme syömään jäätelöä sen kunniaksi. Jäätelöä syömme kesällä ihan kaikesta syystä ja ilman syytä.

Kesäkuu kulkee viimeisiä päiviään.
Me olemme olleet pihalla, puistossa, kylässä ja meillä on kyläilty, olemme piipahtaneet kaupungilla, olleet taas kotona, pihalla, puistossa, vielä vähän pihalla ja ulkona. Siis hyvin normaalia arkea ilman koulu ja kerhovelvoitteita.
On valmistunut kasvihuone, pergola, on kaatunut puun kokoisia pensaita ja revitty rikkaruohoja, kärrätty multaa, hiekkaa, savea ja kiviä ja istutettu lukemattomia määriä kasveja paikoilleen.

Tänä vuonna vietimme ihanan juhannuksen. Yleensä emme keskikesän juhlaa edes suuresti noteraa.
Juhannusaattona saimme kutsun ystäväperheen luo grillaamaan ja olipa meillä mukavaa.

Viime vuonna ystävien ehdotuksesta pidimme juhannusturnajaiset.
Kolme lapsiperhettä ja paljon hassuja urheilulajeja, pelejä tai leikkejä. Lopuksi kaikille hyvää ruokaa.
Tänä vuonna olimme juhannuspäivän eri perheen luona ja neljän perheen voimin.
Taas oli hauskaa ja ilta kului herkutellen.

Ensi vuonna on seuraavien vuoro ottaa meidät kaikki vastaan.

Lapset eivät varmasti muista milloin olisivat valvoneet niin myöhään. Isommat sentään joskus ovat vuoden vaihtumisen nähneet.
Nyt valvoivat kaikki kahtena iltana täysillä touhuten.
Me emme muista milloin olisimme saaneet aamulla nousta sängystä vasta 10 tai 11 tai kuten tänään 11.30!!!Soimme lounasaikaan aamiasta.
Totuuden nimissä osa lapsista heräsi hiukan ennen mutta silti, historiallista tässä talossa. Ennen 10 ei tänä aamuna kuulunut lapsista pihahdustakaan.

Tänään raivattiin jälleen yksi talon kokoinen pensas, nypin kompostit täyteen rikkaruohoja ja miehen korkuisia nokkosia (ei nyt ihan muttei paljon puuttunut -siis siinä pituudessa). Haravoin tuulen puusta heittelemiä risuja.

Jo onkin sellainen olo että on tullut puuhattua.

Mieli lepää musiikissa

Aloitin aamuni jatkamalla eilistä savottaa pyykkien viikkaamiseksi paikoilleen, likaisten pesua ja kuivausta ja lisää viikkausta.
Vaatehuone alkaa taas tuntua kauniilta ja mukavalta paikalta.

Ansaitun levon päätin pitää pitkästä aikaa musiikkia kuunnellen.
Olen aina rakastanut irlantilaista ja irlantilaissävytteistä musiikkia. Se sykähdyttää aina vain uudelleen. Niin perinteinen kansanmusiikki kuin vaikka nykypäivään tuotuna.

Enya teki aikanaan lähtemättömän vaikutuksen ja palaan hänen musiikkiinsa aina uudelleen.

Joitain vuosia sitten Celtic Women kiipesi kuuluisuuteen ja en pysty edes valitsemaan kappaletta jonka tähän linkittäisin. He eivät vaan osaa tehdä huonoa.
Googlaa You Tube:ssa heidät ja löydät paljon kuunneltavaa.

Erityisesti irlantilaisessa musiikissa kiehtoo irlantilaiset huilut, perinteiset rummut sekä viulut ja ah niin kaunis, kirkas, heleä lauluääni.
Kyllä tanssi myös-ainoa tanssi jota voisin historiallisten "puku"tanssien lisäksi kuvitella tanssivani.
Iloinen ja mukaansa tempaava rytmi ja toisaalta mielettömät sävelkulut ja hidas tunnelmointi joka saa kyyneleet silmiin tai ihon kananlihalle.

Ikäni klassisella puolella musiikkia "tehneenä" arvostan korkealle hyvän oopperalaulajan mutta sekään ei vedä vertoja tälle jumalaiselle tavalle laulaa.
Laulaja näyttää siltä kuin vain hengittäisi mutta samalla laulaa uskomattoman puhtaasti ja kauniisti, pienet korukuviot ovat aivan omanlaisiaan.

Olen istunut koneella nyt hetken ja kuunnellut heidän musiikkiaan...kuin olisi ollut joogassa, olo on lyhyesti sanottuna autuas.

Suosittelen kokeilemaan miltä sinusta tuntuu vaikkapa tämä Dulaman
tai Mo Ghile Mear

Hengissä ollaan

Olen aina saanut elämänohjeeksi kotoa että "jos ei mitään kuulu niin hyvää kuuluu".
Tätä noudatan tahtomattani, sillä toukokuu vilistää silmien ohi kalenteria tuijottaen.

Puutarha herää eloon ja pihassa olisi hommia pienelle puutarhuriarmeijalle.
Koulut ja kerhot tursuavat erikoisohjelmaa, harrastuksia päättyy ja kesäohjelma alkaa toisissa, on retkeä sinne ja toista tänne.

Kivaa tosiaan mutta iltaisin kaatuu sänkyyn tietämättä maailmasta mitään.

Oi, ihana toukokuu on kyllä nimensä veroinen!
Omenat kukkivat ja piha on kuin sadusta.
Joku vuosi järjestän kunnon pihajuhlat omenankukkien aikaan.

Ehkä ensi vuonna jo kun ei ole kasvihuonetyömaata pihassa eikä auki kaivettua kukkapenkkiä kymmentä metriä eikä miljoonaa siemenkasvatettua tainta ja niitä kukkamaan juolavehnän ja rönsyleinikin joukosta kaivettuja perennoja, jotka pitäisi putsata, jakaa ja istuttaa parempiin paikkoihin...

Nauttikaa kuitenkin tästä ihanasta illuusiosta.


Juuri ennenkuin omenankukat täyttivät pihan piipahdin pikareissulla Virossa.
Elämäni ensimmäistä kertaa päädyin tuonne sukulaiskansamme mannuille ja ei tarvinnut katua.
Türissa on joka vuosi puutarhamarkkinat ja voi että siellä piisasi puutarhurille herkkuja. Onneksi oli tiettyjä rajoituksia, kuten se, että puolet matkasta piti taittaa julkisilla.

Idoli

Olen katsonut säännöllisen epäsäännöllisesti Tanskalainen maajussi-nimistä sarjaa.
Siinä nuoripari muutti tanskalaiseen maataloon ja alkaa viljellä maata, pitää kotieläimiä ja hoitaa hyötytarhaa sellaisella rempseällä vanhanaikaisella tavalla.
Sarja tuo itselleni mieleen iki-ihanan "Oi ihana toukokuu"-sarjan jostain vuosien takaa vaikka se olikin draamaa ja tämä ihan ajankohtaisohjelma.

Väliveli, joka rakastaa luonto-ohjelmia, sairaalajuttuja, puutarhaohjelmia ja ruokajuttuja-lyöttäytyi kainaloon kun viimeksi katsoin tuon Tanskalaisen maajussin.
Kysymyksistä ei tullut loppua ja silmät ihastuksesta lautasen kokoisina hän katseli ohjelman alusta loppuun hievahtamatta.

Seuraavana iltana sattui samaisen ohjelman mainospätkä pyörimään ennen pikku2:sta.
Väliveli huudahti muille: "OIH! Toi on se MIELETTÖMÄN taitava tyyppi! Se osaa mitä vaan ja ihan kaikkea-mä oon kattonut kun se rakensi sitä ja tätä...."
Aika idoli on 6-vuotiaalla.

Jiippii!

Pieniä on arjen ilot.
Vietimme touhukkaan mutta mukavan päivän.
Jatkoimme iloisen ja vertaistuentäyteisen illan merkeissä ystäväperheiden kanssa.
8 lasta ikähaitarilla 4-9vuotta pelasivat ja leikkivät upeasti. Kotiin ei olisi halunnut kukaan ja toiveena oli jos huomenna voitaisiin heti uudelleen mennä pelaamaan!

Kotiin tultua luin sähköpostista iloisen uutisen: väliveli aloittaa syksyllä juuri siinä eskarissa, kuin toivoimme. Kuulostaa turhalta ja vähäpätöiseltä asialta mutta tässä perheessä arjen aikataulujen suhteen todella tärkeä asia.

Tänään oli upea kesäpäivä. Aurinko paistoi muttei ollut tukalan helteistä vielä.
Lapset olivat onnesta ymmyrkäisinä kun ulkona sai olla PELKÄSSÄ kesäpaidassa ILMAN takkia.

Huomenna on vapaapäivä, päästään pihan ja kasvihuoneen kimppuun ja saamme ihanan pikkuvieraan koko päiväksi. Prinsessa saa leikkiseuraa.

Mukavaa keväistä vapaapäivää!

hyvää päivää näkemiin

Voi arvauskeskus, en paremmin sano.

Korvakipuinen ja niskajäykkä lapsi tarvitsi lääkäriä.
Olin puolitoista (1½) tuntia aamulla puhelimessa.
Kertaakaan puhelin ei tuutannut varattua, vaan ääntä, että puhelin soi siellä toisessa päässä muuta kukaan ei vastaa.

Vihdoin autuas "klik" "Terveyskeskuksessa, päivää."
Siinä sitten kuvailin potilaan oloa ja hoitaja ystävällisesti etsii koneelta omalääkärin aikoja. "voi täällä olisi juuri nyt ihan tyhjää omalääkärillä, mutta ei se tietysti auta..."
Juu ei, istuin puolitoista tuntia puhelimessa, jos joku olisi vastannut minulle vaikka vain vartti sitten olisin jo siellä vastaanotolla. (voitte arvata että otti aivoon ja lujasti)
"Kuinkas pian pääsisitte tulemaan?"
Koska tahansa...
"No hän merkitsee teidät tähän seuraavalle vapaalle lääkärille kun omalääkäri lähtee pois nyt"
Kiitos, kiitos, tulemme heti.

Vaatteet päälle vauhdilla, kaikki hommat sikseen-onneksi en ollut ehtinyt aloittaa lounaan tekoa. Menoksi ja hetken päästä olimme terveysasemalla.

ILMOITTAUTUMINEN
Päivää, varasin juuri puhelimessa ajan...juu nimi ja syntymäaika tässä...
"Ei täällä näy...mikäs se nimi olikaan...ahaa no tuolla...päivystykseen merkattu..tasalta....voi mennä hetki kun menevät aina nuo akuutit ja ambulanssi edelle...mutta tuohon vaan odottamaan."

Ajattelin että GREAT! Yli tunti aikaa että keritään me sitten juuri ja juuri.
En olisi ottanut siihen väliin päivystysaikaa, jos joku olisi minulle puhelimessa sanonut että "toinen lääkäri" on synonyymi päivystykselle!

Odotimme tunnin. Alkoi aika loppua. Lasten hermot oli loppuneet moneen kertaan-vaikka sanottakoon että kiltisti olivat kaikenkaikkiaan.
Menin jälleen ILMOITTAUTUMINEN luukulle. Että olisi tässä ongelma tämä "aika pian" aika meni tunti sitten ja pitäisi yksi lapsi noukkia kerhosta ja ei olla vielä sinne lääkäriin tämän sairaan kanssa päästy...

IHANA, kiva ja reipas hoitaja sanoi, että voi merkata koneelle meidät hetkeksi poistumaan. Lääkäri ei turhaan huhuile ja merkitse meitä "EI saapuneiksi". Kun palaamme niin ilmoitamme vain ja hän merkitsee meidät taas paikalle.

Kerholla pelastava enkeli, kerhokaverin äiti ehdotti että ottaa kerholaisen heille leikkimään. (normaaliorganisointitaidoillani toki olisin voinut tätä kysyä etukäteen mutta tunnemme vielä niin vähän, ettei se tullut mieleeni mahdollisuutena)
Ajoimme siis turhaan kerholle mutta sain niin hyvän mielen, että vieläkin itkettää ilosta.
Ajoimme takaisin päivystykseen, ilmoittauduimme ja odotimme.
Siellä odottivat yhtä lukuunottamatta samat ihmiset kuin alunperinkin.
Eli vajaan tunnin aikana yksi ihminen jonosta oli päässyt lääkäriin.
Toki ambulanssi tai muu kiireisempi tapaus oli mahtunut väliin, tuskin kuitenkaan kymmenittäin.
Odotimme vielä hyvän tovin.

Pääsimme vihdoin lääkäriin.
"Ahaa, korvasärkyä?"
"Katsotaan"
"Kumpikin puoli tulehtunut"
"Antibioottia"
"Ihan normaalisti nuo pään liikeradat menee" (Lapsi pitää päätä jäykkänä kuin olisi rautaa niellyt ja ei voi kääntää päätä toiseen suuntaan tai ylös mutta kroppa kääntyy-ihan normaalia?)
"Ei viittaa aivokalvontulehdukseen"
(no hyvä)

Viivyimme siis lääkärin vastaanotolla ihan äärimmilleen joka sekuntin laskien 2 minuuttia.

On se loistosysteemi tämä.
Juu juu pitäisi olla kiitollinen kun Suomessa on niin hieno sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä.
Herää vain kysymys että voisiko se myös TOIMIA hyvin?

No ihminen tarvitsee unelmia?!?

Hauska wappu tuli, oli ja meni...

Meillä ei ole ihmeellisiä vappuperinteitä.
Munkkeja ja simaa olen tehnyt aina lasten riemuksi.

Tänä vuonna tein simaa kuten tavallista mutta munkkeja paistoin muiden hyväksi vapunpäivänä huimat 192 kappaletta ja vappuaaton iltana vielä 16 "testi"kappaletta iltapalaksi.
Sanomatta lie selvää etten itse syönyt kuin maistiaiset-ei tehnyt mieli :)

Muistan vielä miten 10 kesäisenä minuun upposi hyvinkin kymmenen suurta reikämunkkia ja olin pieni ja hoikka tyttölapsi. Oi aikoja...

Kävimme mukavassa perhetapahtumassa serkkulikan koululla (sinne ne munkitkin paistettiin). Lapset saivat ihan oikeat vappupallot.
Söimme hyvin siskon luona kaksi päivää isolla porukalla.

Tänään vielä jatkettiin vappubrunssilla. Ystäväperheet pidemmästäkin matkasta saapuivat kylään meille. Tapasimme osan heistä viimeksi vuosi takaperin vappuna.
Aika kiitää liian lujaa vauhtia...onneksi hyviä ystäviä voi tavata harvoinkin. Kaikilla on mukavaa ja odottaa innolla jo uutta tapaamista, olipa se sitten ennemmin tai myöhemmin-tietää että tavataan kuitenkin. Elämä vie mutta hyvät ystävät säilyvät aikojen kuluessakin.

Valokuvia on miljoona, mutta johtoa ei löydykään enää.
Illalla vielä ahersimme ja kasvihuone kohoaa kovaa vauhtia. Nyt on vilu ja väsyttää.

Hyvää yötä-tai huomenta ja mukavaa ensimmäistä toukokuun viikkoa!

Hymyilytti tänään

Väliveljen hammas on alkanut heilua ihan pikkuisen. Kesäksi saadaan mehupillin mentävä reikä purukalustoon.
Tänään herra kulki pitkin taloa miettiväisen näköisenä ja kävi välillä peilin edessä heiluttamassa hammasta.
"Äiti onkohan tämä unta vai totta, että hammas heiluu?"

Jaa-a, pieniä suuria ihmetyksen aiheita.
Hymyilin sisäänpäin, niin ne kasvaa. En tiedä odottaako enemmän sitä että hammas oikeasti irtoaa vai sitä että hammaskeiju mahdollisesti tuo kolikon tyynyn alle.
Eilen kerhomatkalla kun mieltä askarrutti niinkin visainen kysymys, että mitä jos vahingossa hammas irtoaa eikä huomaa ja nielee sen, että mitäs sitten sanotaan hammaskeijulle???

Nii-in...

Kevätterveiset lahden takaa...

Nordiska Trädgårdar tuli katsastettua.
Kannatti kyllä.

Tässä kuvasatoa linnunpönttökilpailusta-toteuttajina koululaiset.
Yleisö sai äänestää suosikkiaan.

Taidetta

Valitettavasti taideteoksen tekijää en muistanut ottaa selville.
Tämä hieno intiaanipäähine kuitenkin oli näytillä Kuortin kartanossa Mikkelissä.
Kuva tupsahti esiin arkistoja siivotessa.

"klik klik suuremmaksi"

Pääsiäistervehdys

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Sisustusta

Kevätsiivous teettää yleensä kotona möbliseerausta.
Meillä koti on laitettu niin että huonekalut eivät juuri voi valssata.
Piti siis sisustaa blogia.
Pidän siitä että valokuvat ovat mustalla pohjalla kuten ikivanhoissa albumeissa mutta nyt tuo musta tuntui jotenkin niin sysimustalta että hiukan muutosta kaipasin.
Vitivalkoiseksi en vielä osannut muuttua mutta suklaanruskea tausta sopii hyvin pääsiäiseen...

Hauskaa postia

Uudet postimerkit voivat olla näin hullunkurisia.
Tuunaa omasi :)


Hauskaa viikonloppua!

Hurja kasvuvoima

Ohraa kylvettiin innolla. Tasan viikon kuluttua kylvöstä näytti tältä-huomatkaa ihanat kastepisarat kärjissä!


Seuraavana päivänä jo tältä.




Ihanan keväisen vihreää!

Puutarhajätteen hyötykäyttöä

Leikkasin pihamme hopeasalavaa, jossa on paljon kuivuneita oksia ja koko puu olisi varmaan monen mielestä parasta kaataa. Itse en henno koko puuta vielä tuomita kuolemaan (siinä on niin upea runko ja haluan keksiä tavan siivota puu tuhoamatta) joten koitin taas hieman leikata sen risuista olomuotoa.
Leikkelin oksia joihin maasta käsin ylsin oksasahan jatkovarrella.
Risukasa jäi hangelle odottelemaan jatkotoimenpiteitä.
Toki lapset keksivät oksille ja karahkoille vaikka millaista hyötykäyttöä.
Niistä onkin ollut suunnatonta iloa nyt monta viikkoa. On rakennettu majoja, leikitty ties mitä ja tuloksena oksat -kielloista huolimatta ovat salavihkaa levittäytyneet pitkin pihaa. Lumi alkaa sulaa joten komensin siivoamaan oksat kasaan että voin silputa ne joku kerta.
Pari suurinta oksaa eivät kuitenkaan mahdu edes silppuriin ja lapset heti haaveilivat niistä majapuita kesäksi. Majaksi ne ovat kuitenkin liian pienet. Tiipiin muotoon oksia kasatessani sain kuitenkin idean. Lopputulos kuvissa alla.
Vain kameran asetuksia hieman säätämällä samalla hetkellä otetut tunnelmapalat kun jälleen kerran satoi LISÄÄ lunta.

Jääpuikkoja

Räystäillä on jääpuikkoja.
Rakastan jääpuikkoja.
Nämä vajan räystäälläkin ovat kasvaneet komeammiksi.


Leikkimökin räystäällä käymme sanatonta kilpailua.
Minä koitan ehtiä kuvata puikot ennenkuin pikkusormet napsuttelevat ne poikki...


Koko päivän jälleen satanut lunta ja illan hämärtyessä pyry vain yltyy.

Unelmia

Tänään tein heräteostoksen.





Näen itseni kasvihuoneessa juomassa teetä. Ei minun tyyliä mutta jotenkin vain niin ihana. Mies kommentoi: "sinä joka aina inhoat parittomia..."
Tuo kuppi kuitenkin huusi minua..ja otin varalta kaksi-että voin tarjota teetä myös ystävälle-siellä kasvihuoneessa...Tervetuloa



Erään laulun sanoin: "Oi mikä ihana ilta..." Olimme koko päivän liesussa.
Kotiin päästyä söimme ja menimme ulos. Pikkusisko halusi potkukelkkailla joten me tytöissä ulkoilutimme koiraa ja potkukelkkaa. Väliveli ja pikkuveli puuhastelivat pihalla. Pikkuneiti päätyi sisälle kun tuli hätä. Velikullat jäivät ulos ja viihtyivät puuhissaan 3 tuntia! Juuri tulivat nälkäisinä sisään-posket hehkuen.
Esikoinen kotiutui reissuiltaan ja syötyään innoistui keittämään teetä, sain minäkin testikäyttää uden kuppini.

Kyllä uni varmasti maittaa.