Koirankuonolaisia

Tuli mieleen Anskun karkulaisesta.

Meillä on opetettu tuolle näöllään metsästävälle koiruudelle "ruokaa, herkkuaa!" -huuto.
Lenkillä tottelee itseasiassa hyvin ihan peruskäskyjä ja tulee luo.
Pyrin ottamaan koiran kiinni silloin kun tiedän riskejä olevan olemassa ja ennakoimaan siis. Tiedän että jos näkisi rusakon ennen minua, koiraa vietäisiin ja mitään ei olisi tehtävissä.
On kuitenkin tilanne joka yllättää meidät välillä.
Ulko-ovesta änkeää ulos liian monta pientä kaksijalkaista-jokaisella tärkeimpänä tehtävänään ehtiä ekana.Ovi jää sekunnin sadasosaksi auki ja WIUUUH, on yksi koira kadonnut kuin tuuleen...ei noita saksankielessä turhaan sanota Windhund (tuulikoira tai jotain sinne päin).

Karkumatkalla on vain ja ainoastaan yksi tarkoitus-ryysätä naapuriin joka on ihan vieressä suoraan kun ovesta pinkaisee ja haukkua heidän keittiön ikkunan alla oravia koivussa. *huoh*
Ongelmaa ei esiinny aina (9kertaa 10:stä koira uskoo kun sanon "ei mene, odottaa"), vain silloin kun oravat ovat harvinaisen paljon kulkeneet pienen koirankuonolaisen nenän alla olkkarin lasin takana ja oma tarkkaavaisuutei pettää.
Olohuoneessa kaikuu päivittäin hirveä kiljunta ja haukku kun koira koittaa hyppiä ikkunaa vasten ja saalistaa mielessään kaikki oravat.
Siinä hetkessä kun koira on karannut oravien perään-se muuten kiipeäisi puuhun jos osaisi!
Eteisestä napataan herkkulaatikko (jota käytetään myös muulloin palkatessa) ja huudetaan kurkkusuorana (sen oravahaukun yli) "RUOKAAAAAA, HERKKUAAAAAA! TÄNNE HETI!"
Ei kestä hetkeä kauempaa kun koira palaa normaalisti kiltisti takaisin. Tajuaahan se toki ettei pääse puuhun vaikka oravan ketkut siellä kököttävät suut täynnä siemeniä.
Itseasiassa en edes tekisi asialle mitään ellei koira juoksisi naapurin puolelle.
Ajakoon oravia, se on sen luonto. Ei se niille mitään voi reppana kuitenkaan. Oravat muuten osaavat ihan pienetkin kulkea meidän pihan poikki puita pitkin-maahan laskeutuvat vain kun kukaan ei ole pihalla. Fiksuja nekin.
Minua siis nolottaa vain se että koira juoksee naapuriin.
Naapuri ruokkii oravia ja lintuja ympärivuoden (tästä voisin olla montaa mieltä) pähkinöillä ja auringonkukansiemenillä. Oravat siis tulevat joka päivä miltei kellontarkasti aamiaiselle, lounaalle, välipalalle jne. tuohon naapurin koivuun. Voitte siis hyvin ymmärtää miksi pienellä koirankuonolaisella on joskus hiukan hermot tiukalla niiden vahtimisen kanssa.
Täytyyhän sitä nyt joskus saada spurtata niiden perään ja sanoa missä kaappi seisoo-NIH!