Remontti etenee...

Ennestään keittiössä oli nuo tiilenoranssit pellavaverhot. Ne ovat palvelleet meitä koko täällä asumisen ajan. Kun muutimme tänne, mietin miten saisin kamalan ruskean muurin näyttämään 

siedettävämmältä. Sain päähäni kuvan juuri tuon värisestä pellavasta ja löysinkin juuri haluamani värisen kankaan. Ostin koko kaupan tyhjäksi silloin. Ikkunat yltävät lattiasta kattoon kolmella seinällä. Verhojen oranssi saa muurin tiilissä olevat oranssisävyiset kohdat jotenkin hehkumaan ja näkymään paremmin.

Talossa oli pienen vessankaapin ovena pala kaunista kangasta. En ole ollut kukkakuosien ystävä.

Pidän kauniista kuoseista, mutten osaa ostaa niitä omaan kotiin, kun tuntuu ettei niitä ehkä jaksaisi katsella vuosia.

Tuohon pieneen kangaspalaan kuitenkin ihastuin välittömästi ja ompelin siitä tyynynpäälliset sohvalle.

Yli pari vuotta sitten otin selvää, mikä tuo kangas on ja mistä sitä saisi.

Kävin kangaskaupassa ja mietin. Aina kaupungilla käydessä, poikkesin kurkkaamaan kangasta.

Mietin. Nyt kun teimme keittiöremontin, olin päätöksessäni varma.

Juuri tätä ihanaa kangasta haluan lisäksi ikkunoihin. Se sopii vanhoihin pellavaverhoihin loistavasti ja nyt ikkunat saa halutessaan vaikka kokonaan peitettyä verhoilla.

Tässä ihana pieni puuhellani. 

Tämä on kaiken alku ja juuri. Mainoksen sanoin :" Siitä se ajatus sitten lähti..."

Olohuoneena tänne ei voinut laittaa takkaa mutta puuhellan voisi ja mikäs parempi syy saada iso keittiö.

Löysin nämä herttaiset talolyhdyt ja muutaman kerran maltoin poltella niissä tuikkuja. 

Ne luovat ihanan varjon seinille.

Iltaisin vain pitää niin ajoissa ehtiä sytyttämään kynttilöitä, että ne ehtivät rauhassa palaa.

En uskalla käydä nukkumaan, jos kynttilöitä ei ole sammutettu.

Niin ihana kuin niistä seinillä hyppivistä varjoista olisi nauttia.

Laiton lopulta taloihin pienet valot sisälle. Näin ne toimivat hämärävaloina. Sytytän harvoin kattovaloja tms. Ellen tee jotain erityisen tarkkaa työtä. Nyt voi noiden valossa istuksia iltaisin ja nukahtaa rauhassa.

Toistaiseksi kun aurinkokaan ei suvaitse juurikaan valaista. Päivälläkin nuo tunnelmalliset valot tuovat hyvän mielen.

Uusi keittiömme. Olemme remontoineet pitkään ja hartaasti.

Mitään ihmeellistä ei sinänsä tehdä, mutta normaalin arjen joukossa kun naulataan paneelia ja maalataan kootaan kaappeja ja kiinnitetään niitä seiniin, 

teetetään sähkötöitä ja puretaan toisaalla vanhat komerot. Tavarakasoja on ajelehtinut kaikkialla. 

Koko koti on ollut este-ja pujottelurataa. Elämä on ollut lievästi sanoen haastavaa ja hermoja raastavaa.

Nyt alkaa keittiö olla kunnossa.

Olen TO-DEL-LA tyytyväinen.

Tulevasta makuuhuoneesta on jo saatu revittyä kuusi (!!!) kerrosta tapettia. Sinne tulee yksi seinä tapettia ja loput maalataan. Kun huoneessa on vain yksi ehjä seinä, lopuilla on ikkuna ja ovet.

Yksi tapettikerros oli todella kaunis. Herkka kukkatapetti. En ole koskaan pitänyt kukkatapeteistakaan omilla seinilläni muttatuon olisin voinut vaikka säästää. Valitettavasti joku ylityperä tapetoitsija oli takavuosina pilannut sen pakkeloimalla paksusti saumojen päälle ja vetämällä uuden tapetin päälle. Tuovanha herkka kuosi oli kuin pastelliliidulla piirretty ja sormella pystyi pyyhkimään kuvion tiehensä. Piti siis vain repiä sekin pois.

Kodinhoitohuone on jo valmis. Siellä ei oikeastaan tehty mitään kummallista, sehän on vanha keittiö. Purettiin isot vanhat komerot, joihin mahtui vaikka niitä kuuluisia luurankoja sisään. Niiden jättämiin syvennyksiin siirrettiin Elfa-korit ja tehtiin henkarivaatteille kaappitilaa. Keittiökaapit jätettiin paikoilleen, samoin työtaso ja vesipiste. Uunin ja lieden kohdalle kannettiin kuivuri. Nyt pesukone enää majailee kellarin kylpyhuoneessa. Jahka se pääsee muuttamaan kodinhoitohuoneeseen, odotan elämänlaatuni nousevan ison hyppäyksen. Likapyykit koneeseen-kuivumaan ja suoraan kaappeihin paikoilleen. Yhdessä ja samassa huoneessa, ilman raivostuttavaa vaihetta, että kukaan ei viitsi tuoda niitä puhtaina yläkertaan kellarista ja kylpyhuoneessa on aina valtava kasa puhdasta. Kun sen vihdoin saa tuotua yläkertaan, on vaatehuoneessa valtava kasa...ikuinen riesa.

Olohuone onkin tavallaan valmis. Sen seinäpinnat remontoitiin jo takavuosina. Verhot ovat palvelleet meitä 13 vuotta ja huone on siis ollut meidän makuuhuone. Eli suuri sänky pitää saada sieltä pois. Huone on melkoisen ahdas nyt, kun remontin ajan siellä on sekä olohuoneen kalusteet että sänky.

Nyt istun puuhellan lämmössä ja mietin, mitä syötäisiin näin perjantai-illan kunniaksi.

Leppoisaa viikoonloppua!

Samettinen sosekeitto

Meidän perheen suosikkiruoka tähän aikaan vuodesta ( lue aina kun on koleaa) on sosekeitto.

Ei vaan ole kätevämpää ruokaa. Aina hiukan erimakuinen. Toisaalta helposti saa tehtyä lasten pyynnöstä " sitä sosekeittoa". 

Tänään pataan meni helpon emännän versio.

Keittiöstä puuttuva vesipiste houkuttaa oikaisemaan kasvisten pesemisen ja kuorimisen sijaan kaupassa pakastealtaan kautta.

Nokare voita kattilaan.

Voihin hetkeksi hautumaan pussi keittojuureskuutioita ja isompi pussi keittokasviskuutioita.

Mausteeksi Knorr kasvisfondi. ( laitoin kaksi)

Loraus vettä, niin että kasvisten on siellä hyvä muhia.

Porkkanasosetta pussillinen. 

Kotimaisia valmistajia on useampikin, joilta löytyy kauppojen kylmätiskistä yleensä noin kilon tyhjiöpussissa tai semmoisessa koiranmakkarapötkylän mallisessa muovissa porkkanasosetta ja joulun aikaan lanttusosettakin.

Annetaan olla kattilassa kunnes kasvikset ovat pehminneet. Soseutetaan sauvasekoittimella.

Lisätään loraus kermaa. Keitän aina kasvikset tarkoituksella vähässä vedessä, että kaikki maut jäävät talteen kun vettä ei kaadeta pois. Tässä tapauksessa soseutettuna keitto on kuin paksua sosetta ja kermalorauksella se muuttuu samettiseksi keitoksi. Isommalla loraukseella jo alkukeitoksi sopivaksi ohueksi keitoksi.

Tänään en lisännyt juustoa. Yleensä kruunaan sosekeiton Koskenlaskijalla tai Aura-juustolla tai millä tahansa vastaavalla. 

Savujuustoa ja chiliä, niin on mahtava pakkaspäivän keitto.

Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Nyt oli lasten toiveesta raejuustoa lisukkeena.

Tein tuoreesta basilikasta, valkosipulinkynnestä, ripauksesta suolaa ja kaappiin pyörimään jääneistä kovista leivänmuruista tehosekoittimessa ihanaa vihreää murua, joka maistui taivaalliselta keiton kanssa.

Esikoinen lähti ystävänsä luo pääkaupunkiseudulle, joten olimme pikkuväen kanssa tänään kotona.

Väliveli taikoi mutakakun jälkiruoaksi.

Kyllä nyt kelpaa!

Pikainen pasta kastikkeella tai pastavuoka

Pikainen tonnikalapasta

Keitä pastaa ohjeen mukaan sopiva määrä.

Kuumenna pannulla 
tujaus ketsuppia ja tomaattipyrettä
purkki tonnikalaa
sitruunapippuria
Lisää kermaa
ja anna hautua hetki.

Tähän kastikkeeseen voit käyttää mitä kermaa kaapissa sattuu olemaan, heittää juustonkantin raasteena sulamaan joukkoon. Tuorejuustopurkkien jämät, sulatejuusto. Mikä vain käy.
Voi vaihdella pippureita, ripsauttaa chiliä...aivan paras pelastus siihen hetkeen kun pitää vain äkkiä saada ruokituksi nälkäiset vatsat.

Tonnikala siksi, että sitä voi aina olla purkki kaapin kätköissä.
Savulohesta tulee myös herkullinen.

Kun pasta on valmis, kaada keitinvesi pois.
Lisää pasta kastikkeen joukkoon ja tarkoile.
Päälle tujaus Parmesan tai Pecorino-raastetta.

Kätevästi tämän ruoan voit tehdä myös makaronilaatikon kaltaiseksi Pastavuoaksi.
Laita kastike, pasta ja juustoraaste uunivuokaan. Itse teen niin, että laitan vain kastikkeen aineet uunivuokaan, sekoitan ja lisään kuivan pastan joukkoon. Sen jälkeen täytän vuoan vedellä ja sekoitan. Koko komeus uuniin.
Helpommaksi ei voi ruoan laitto enää muuttua!

Ruoka-viikko

Päätin Arjen timantteja-blogin innoittamana tehdä ruokalistan viikoksi.
Meidän perheessä on siis 4 lasta ja kaksi aikuista, joten ruokien määriä en laita.
Jokainen voi oman makunsa mukaan tehdä itselleen sopivan määrän.
Yhdessäkään reseptissä ei ole väliä tarkoilla mitoilla. Kokkaan aina näppituntumalla, maistellen.

Napsin reseptejä blogini arkistoista, joten niissä voi olla viittauksia vuodenaikoihin.
Sovella tilanteen mukaan, se on mielestäni arjen avain. Useimmiten arjessa teen ruokaa suuren määrän.
Joko syömme samaa ruokaa useampana päivänä-riippuen aikatauluista tai sitten muuttelen eilistä erilaiseksi.
Sosekeiton jämistä tulee mahtavia juureslettusia puuronlopuilla ja kananmunalla ryyditettyinä jne.
Perus tomaattikastike käy Pastan kanssa, Pizzan täytteeksi, Melanzanen osaksi tai Lasagnen kerroksiksi.
Välillä heitän kastikkeeseen ison kourallisen Cashew-pähkinöitä tai purkillisen säilöttyjä linssejä, jotka seoseutettuna joukkoon tekevät ruokaisan, paksun kastikkeen ja taas lisää ravintoaineita huomaamatta.
Kalan rippeet voi hyödyntää kylminä voileipien päällä tai salaatin lisukkeena.

Samankuuloinen ruoka muuttuu ripauksella maustetta aivan erilaiseksi. Tomaattikastikkeeseen chiliä, niin että sen huomaa ja All'Arrabiata -kastike on valmis!

Vuodenaikojen mukaan vaihdellen löytyneet ainekset virkistävät. Kasvisten suhteen pyrin elämään vuodenaikojen mukaan.
Ostan vain kotimaisia kasviksia. Kesällä ja syksyllä hyödynnämme oman puutarhan antimia.

Perheessä kaikki eivät syö lihaa, joten nyt kun kaikki lapset ovat jo koulussa ja mies syö lounaan töissä, en senkään vertaa tee liharuokia kotona. Kaikki syövät kalaa, maitotuotteita ja munia.
Ehkäpä tästä lihattomasta viikosta on ideanpoikasta muillekin. Vaikka kasvisruokapäivään viikossa?

Maanantai:

Sadonkorjuukeitto

Porkkanaa

Kukkakaalia

Purjoa

Kaalia

Sipulia

Paprika

Tomaattia (muutama kasvihuoneesta tuotu tahtoi väkisin sisällä rypistyä)
Suolaa (Herbamare), Pippuria, hiukan voita, Aurajuusto.

Koko keitto sauvasekoittimella samettiseksi.
Oli muuten hyvää.

Kaveriksi sopivat riisipiirakat ja munavoi.
Tuore leipä tai sämpylät.

Tiistai:

Pizzataiteilijan lohtupasta klik, klik

Löysin tämän reseptin reilu vuosi sitten ja tämä on yksi perheemme suosikeista.


Keskiviikko:

Uunilohi ja perunamuussi, sitruskastike, vihersalaatti.

Pese ja kuori perunat, pilko niitä pieniksi ja laita kattilaan vähään veteen kiehumaan kannen alle.

Lohifile uunivuokaan, päälle reilusti merisuolaa ja sitruunaista pippuria. Itse tykkään tästä: Klik
Uuniin paistumaan.

Kalan paistuessa perunat kypsyvät. Valmista kastike.

Pieneen kasariin reilu nokare voita, annetaan sulaa hiljalleen.
Lisätään kasvisliemimöykky (sellainen mainoksista kuuluisia Fond du Chef-kasvis)
Annetaan sen sulaa voin joukkoon.
Lisätään ruisjauhoja ja annetaan niiden kypsyä. Sekoitetaan toki koko ajan hyvin.
Hiukan (1-2dl) kermaa ja kun seos on tässä vaiheessa aivan paksua kuin perunamuussi, laimennetaan appelsiinimehulla sopivaksi kastikkeeksi. 
Meillä syödään aina melko paksuja kastikkeita kun lasten lautasille on turha mitään huislierua laittaa-hukkaanhan se menee.
Kuivattua tilliä ja ruohosipulia vielä reilusti.

Kastike on sopivan suolainen kun kaverina on melko mietoja makuja.

Valmista perunamuussi. Itse hyödynnän keitinveden maut.
Kaadan veden astiaan, muussan perunat voinokareen ja suolan kanssa ja lorautan kuumaa keitinvettä sen verran, että saan pehmeän muussin.
Hyvä vinkki laktoosittomaan, kun vain laitat laktoositonta voita!
Tai maidottomaan muussiin, kun jätät voin kokonaan pois ja korvaat oliiviöljyllä.

Lohifileen voi korvata vuodenajan mukaan: pannulla tiristettyjä ruisjauhoissa kieriteltyjä muikkuja, paistettua kuhaa/kampelaa/ahventa.

Tähänkin aikaan saa kotimaista salaattia ja kurkkua, jotta saa vihreää pöytään. 
Itse kannatuksen vuoksi ostan joskus kotimaisia tomaatteja, niiden maku vain valitettavasti kärsii talvella.Monien tiedän protestoivan niiden hintaa verrattuna edullisiin ulkomailta lentäneisiin verrattuna.
Makuasiassa olen normaalia kriittisempi, etenkin kun verrokkina ovat oman kasvihuoneen kesäisen makeat kirsikkatomaatit, joita voi popsia kuin karkkeja :)

Torstai:

Pastaa ja tomaattikastiketta

(Teen aina suuren kattilallisen, sillä tomaattikastiketta voi käyttää miljoonin erilaisin tavoin, pakastaa annoksina ja se säilyy jääkaapissakin hyvänä useamman päivän.)

Tomaattimurskaa
Tomaattipyrettä , Mutti Intenso on oma suosikkini klik
Sipulia lohkoina
Valkosipulia
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Yrttejä
Pippuria
Ripaus muskottipähkinää
Suolaa
Chiliä
Oliiviöljyä
Ripaus sokeria

Pilko sipuli paloiksi ja kuullota hetki oliiviöljyssä kattilassa.
Lisää valkosipuli tuore tai öljyyn säilötty, sekä aurinkokuivatut tomaatit ja tomaattipyrettä.
Kaada tomaattimurskat kattilaan, sekoita yrtit ja muut mausteet ja jätä kannen alle muhimaan.
Muista, että tomaatti kuplii kattilassa,
eli ole aina kantta raottaessasi valmis sekoittamaan, ettei kastike päädy seinille!

Kun sipulit ovat pehminneet, soseuta kastike sauvasekoittimella ja tarkista maut.

Keitä pasta ohjeen mukaan.
Raasta reilusti Pecorino tai Parmesan juustoa tarjolle, ripoteltavaksi annoksen kruunuksi.


Perjantai:

Samettinen Tomaattivuohenjuustokeitto

Eilistä tomaattikastiketta
Kirsikkatomaatteja liemessään klik
Vuohen tuorejuustoa klik
Loraus kolmen juuston ruokakermaa tms. jos keitto tuntuu liian sakealta.

Tuoretta leipää tarjolle.


Lauantai:

Italianpata

Keitä Pastaa (tai jos sitä jäi aiemmin yli käytä rippeet)

Laita pannulle silputtua sipulia oliviöljyyn kuullottumaan.
Lisää joukkoon Quorn - tai Soija-rouhetta
Lisää herne-maissi-porkkana tms. pakastekasviksia
Loraus viikolta jäänyttä tomaattikastiketta ja vettä tai ihan vain vettä ja tomaattipyrettä, ketsuppia, sinappia
Pippuria, suolaa, yrttejä.

Juustoraastetta päälle ja nopea, täyttävä pataherkkuruoka on valmis.


Sunnuntai:

Savustettua lohta ja lohkoperunat, herkkusalaatti

Osta valmis savulohi tai savusta itse.

Meillä puikulaperunat on suosittuja lohkoperunoissa.
Pese perunat ja pilko ne pitkittäin lohkoiksi.

Tee mausteliemi kannelliseen, tiiviiseen astiaan:
Öljyä
Pippuria
Suolaa
Yrttejä
Chiliä
Paprikajauhetta

Laita perunalohkot liemen joukkoon, sulje kansi ja kääntele liemi perunoihin.
Levitä uunipellille, leivinpaperin päälle ja paista kuumassa uunissa.

Tee salaatti.
Sekoita erilaisia salaatteja
Kurkkua
Fetaa
Oliiveja
Leipäkrutonkeja
Erilaisia siemeniä tai pähkinöitä (sellaisenaan tai paahdettuina tai suolattuina)

Kesällä salaatissa on paprikaa, kirsikkatomaattia, kourakaupalla tuoreita yrttejä silputtuna.


Tomaattipainotteinen viikko.
Tosin käytämme aika paljon tomaattia, kun se on niin herkullista ja monipuolista.

Kerrothan omia mietteitäsi. Jäi kipinä ja ehkä postaan toisenkin ruoka-viikon.
Liian vähän kirjaan reseptejä edelleenkin tänne ylös.

Tervehdys arjen keskeltä

Vuosi ehti vaihtua. Paljon tapahtua.

Esikoinen aloitti yläasteen.

Uusi koulu, uudet kaverit, uudet tavat, uudet opettajat.

Kaikki hienosti. Koulussa on kivaa, kaverit on kivoja, opettajat on kivoja...

Koulu ja harrastukset nielevät arjen mutta tyytyväinen olemus kertoo kaiken olevan mallillaan.

Vapaalla pitää edelleen yhteyttä parhaaseen kaveriinsa, joka on eri koulussa nyt. Hienoa.

Kotona nostaa päätään teini. 

Pyydän mitä vain, vastaus on " Joo" ja tyyppi katoaa jonnekin muihin puuhiin. 

Pyydetty asia unohtuu saman tien ja on tekemättä vaikka kuukauden, jos en huomauta.

Pyydän, käsken, komennan, hermostun ja lopulta tapahtuu. Raskasta.

Tuntuu kurjalta antaa negatiivista palautetta kun hoitaa niin upeasti koulunsa ja harrastuksensa.

Wilma sananmukaisesti tulvii positiivista palautetta-pakkohan siitä on olla ylpeä.

Mihin se kaikki ahkeruus, omatoimisuus ja reippaus katoaa kotona?

Väliveli meni kolmannelle. Vanhat tutut kuviot koulussa. Harrastuksissa uutta.

Hoitaa hommansa ja vipeltää kavereiden kanssa aina kun ehtii.

Osaa ja pystyy. Toimii yksin ja ryhmässä. Osaa olla kavereiden kanssa ja ottaa vastuuta. 

 Heittäytyy välillä kotona saamattomaksi mutta kun tarpeeksi murisee niin, tapahtuu.

Pikkuveli. Tokaluokka alkoi suurin odotuksin.

 On hoitanut koulunsa ja elonsa aiemmin mallikkaasti.

Voi murhetta ja parkua. 

Syksyllä lipesi lapasesta. Unohtelua, valehtelua kaikenlaista surua.

Vaikka miten muistutti, vahti ja huolehti, niin seuraavan kulman takana oli uusi karmea yllätys.

Harmaita hiuksia tuli tukottain niin opettajalle, kuin meille vanhemmille.

Selitettiin, puhuttiin, suututtiin, lahjottiin, uhkailtiin, määräiltiin, itkettiin, vitsailtiin, ymmärrettiin, uskottiin.

Joulun jälkeen on jo alkanut vaikuttaa normaalimmalta. 

Silmät tarkkana pitää vahtia ja varmistella mutta aika hyvin alkaa sujua.

Toivoa on, haluan uskoa niin.

Pikkuneiti. Reipas ekaluokkalainen.

Osaa olla tomera ja iloinen tai parkua kun kaapissa on vain väärän värisiä vaatteita.

( Siellähän on varmasti jotakuinkin kaikkia maailman värejä!)

Tunteet ovat siis suuria ilossa ja surussa.

Välillä koko maailma kohtelee kaltoin pientä ihmistä.

Toisina päivinä kaikki ovat rakkaita, ihania ja pomppien iloisena kuljetaan maailmalla.

Koulussa sujuu hyvin. Piirtelyä ja kaikenlaista puuhastelua jaksaa tuntikausia päivässä.

On vihdoin oppinut nauttimaan lautapeleistä, osaa kestää tappioita ja iloita voitoista.

Puhkuu intoa.

Sairastui yllättäin ennen joulua ja niin vietimme viimeisen kouluviikon sairaalassa.

Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja kaikki on nyt jo parhain päin.

Joulun vietimme pyjamassa, söimme herkkuja, 

pelasimme lautapelejä, katsoimme jouluohjelmia takkatulen lämmössä.

Kotona hermoja raastaa suuri remontti.

Halusin siirtää keittiön entiseen isoon olohuoneeseemme.

Pitkä tarina, siellä on kaivattu lämpöä ja kun takka osoittautui mahdottomaksi painorajojen vuoksi.

Kävi kuin maalimainoksessa: "Siitä se ajatus sitten lähti..."

Voisihan sinne saada sen haaveilemani puuhellan!

Siispä keittiön siirtyessä olohuoneeseen, olohuone siirtyy makuuhuoneeseen (joka itseasiassa on talon alkuperäinen olohuone pönttöuuneineen), makuuhuone siirtyy "vaatehuoneeseen" (joka on aivan tavallinen pieni huone) ja mikä hienointa: vanhasta keittiöstä tulee KODINHOITOHUONE, eli yhdistettynä vaatehuone ja pyykkihuolto. Aivan mieletöntä.

Aivan järjetöntä, kun miettii mikä rumba!

Saimme kuitenkin vihdoin sähkömiehen töihin. Olemmehan etsineet sähkömiestä koko täällä asumisen ajan.

Kuusi vuotta.

Kellarin sähköistys kun on nakertanut jopa perhesopua.

Olen ehkä hankala, mutta on todella turhauttavaa kun laitat pesukoneen päälle ja pyykit kuivuriin ja sitten pimenee koko kerros- vain siksi, että auton lämmitys ajastimella naksahti juuri käyntiin ulkona.

Eikun sulaketta vaihtamaan. Kaikenlaisia kikkailuja, ajastettu pesukone ja auto ja silti seisoin jälleen turhautuneena sulaketaulun luona. Kärysi sulakkeet itseltäkin.

Jatkojohtoja paikasta toiseen. Todella turvallista monelta kannalta! 

Pyykkiäkin tulee niin vähän tämän kokoisessa huushollissa.

Aina kun saimme sähkömiehen yhteystiedot, niillä oli kiire. Joku suoraan kieltäytyi, kun ei päässyt.

Toinen tuli ihan käymään, lupasi tulla myöhemmin ja katosi jäljettömiin.

Aloin olla menettänyt toivoni sen suhteen että ikinä saisimme toimivia sähköjä taloon.

Yhden mielestä koko talo piti suunnilleen purkaa, toisen mielestä vain pikku kaappi lisätä vanhaan. Kolmannen tiedon mukaan vanhaan ei enää nykyään saa lisätä uutta vaan koko taulu tulisi vaihtaa.

Hirveä suo.

Nyt sitten saimme firman kiinni ja sieltä löytyi sähkömies, joka tuntee sydämen paloa vanhoihin taloihin.

Meidän pelastajamme! Ihana mies!

Meillä on toimivat sähköt, iso urakka oli mutta mahtava lopputulos!

Remontin keskellä riemua himmensi Uuden Vuoden aattona yöllä tukkeutunut viemäri, 

joka paljastuikin putkivuodoksi ja

 kertaalleen remontoidun wc:n lattia piti purkaa pannuhuoneeseen asti ja laittaa uutta tilalle. 

Kallis ja iso työ. 

Saimme onneksi hommaan saman firman, joka pelasti meidät aikanaan

 kun salaojatyössä tuli iso mutka vastaan.

Nyt meillä on siis "piha ilman sadetta....eikun vessa ilman lattiaa..."

Pannuhuoneessa kaivanto maahan asti.

Joudumme repimään eteisen (onneksi valmiiksi huonokuntoinen) lattian auki ja saamme sitä kautta liitettyä uuden keittiön vessan avatun lattian alle uuteen viemäriin.

Onni onettomuudessa siis. Tämän ratkaisun keksi ihana putkimiehemme!

Sen toteutus vain riippuu paperibyrokratiasta ja odotuttaa vuoroaan.

Nyt valmiina on uusi keittiö kaapistoineen, sähköineen ja puuhelloineen!

Vesipiste on edelleen vain vanhassa keittiössä. Eli ravaamme kahden huoneen väliä.

Ei sentään tarvitse kantaa vettä kaivosta.

Kellarissa on toimivat sähköt, saimme ulkovaloja pihaan ja sähkötaulu on uusittu.

Sähkömies on kuin perheenjäsen urakoituaan täällä toista kuukautta aina kun mahdollista.

Pikku pentunen on kasvanut. Iloinen ja reipas otus. Wanna be sähkömies.

Pian 1 vuotias. Juoksi joka kerta sähkömiestä ovelle vastaan ja kerjäsi rapsutuksia.

Olisi istunut sähkömiehen vieressä kaiken aikaa.

Vanhempi uros juuri täytti 3 vuotta ja uskollisena epäluuloiselle olemukselleen, haukkui sähkömiehelle aina kun tämä liikahti tai katsoi koiraan päin. Onneksi sähkömiehellä on itselläänkin koira, niin otti huumorilla.

Hassu koira meni viereen nuuhkimaan lahkeet ja kengät ja heilutti häntää, jos sähkömies oli sähkökaapissa keskittyneenä töihinsä.

Whippet, aina kerjäämässä rapsutuksia ja suukkoja. 

Makaili paikallaan ja tiesi, että saa aina rapsutuksen ohimennen.

Meidän vanhus. 

Se olisi täyttänyt huhtikuussa jo 17 vuotta.

Ennen joulua vielä köpötteli ulos reippain vanhuksen askelin.

Meno oli horjuvaa, mutta koira vaikutti kuitenkin voivan hyvin.

Ruokahalu oli hyvä aina.

Joulun jälkeen koko vanhus alkoi kuihtua olemattomiin.

Vaikka se söi aivan kuten ennenkin, se nukkui suurimman osan päivästään.

Se vain laihtui. Luut törröttivät.

Aina kun se nousi jaloilleen, se pissasi alleen.

Ihan sama oliko nukkunut viisi minuuttia vai koko yön.

Kun kuuli sen nousevan pediltään, ei enää ehtinyt nostamaan sitä syliin ja kantamaan ulos.

Jalat alkoivat olla voimattomat, kesti aina hetken nousta ja pysyä pystyssä.

3.2. 2014 

oli aika tehdä lemmikinomistajan raskain päätös.

Raskain sydämin kuljin sen kanssa viimeisen matkan.

Lopulta kuitenkin tiesin, että niin oli paras.

Arki jatkuu surusta huolimatta.

Seuraavaksi pitää tapetoida ja maalata tuleva makuuhuoneemme.

Sitten saamme siirrettyä kalusteet paikoilleen.

On aika haasteellista kun "olohuoneessa" on sekä iso sänky, että sohva. 

Puhumattakaan kirjakaapeista ynnä muista kalusteista.

Koko koti on ollut yhtä barrikadia ja pujottelurataa.

Kyllä tämä tästä.

9v. ja 10v. synttärit ovat alkuvuodelta rästissä ja ensi kuussa on 8v. synttärit.

Taitaa olla tarpeen järjestää isommat juhlat uusiutuneessa kodissa!

Sitä odotellessa.

Koruja lisää

Alkukesästä tehtailin enemmänkin koruja.

Aina käy niin, että kun tarvikkeet ovat esillä ja sommittelee helmiä, tulee uusia yhdistelmiä ja ne on " pakko saada heti tehdä", ettei fiilis lopu.

Näistä osa on tehty tarpeesee, osa lahjaksi,osa itselle ja jotkut ihan vain siksi, kun sattui sopivia helmiä olemaan. Joskus kun aika on oikea, ne löytävät kodin itselleen.

Koruja

Olen aina tehnyt jotain käsilläni.
Askartelu ei oikein ole minun juttuni,
kun ne lopputulokset eivät mahdu koristeiksi ja tuntuu, että ne pyörisivät vain nurkissa.
Lapset sitäpaitsi ovat turhankin tuottoisia sillä saralla.
Kiitos eskarin ja koulun.

Käsitöitä olen tehnyt laidasta laitaan. Kangaspuilla kutominen on meditatiivista.
Olen ollut nyt kutomatta melkein kuusi vuotta. Kahdet kangaspuut on kasattuina, toisen loimessa on tekninen ongelma ja toisista puuttuu loimi.
Muutaman kerran kangaspuuhuonetta siivotessa olen manannut mielessäni, että tulisipa siinäkin tilaa kun pistäisin " pillit pussiin" ja jakaisin kuteet maailmalle....sitten lepyn ja totean, että en tee niin. Aikani koittaa uudelleen. Mikään ei ole ihanampi kuin itse tehty räsymatto.

Kesäaikaan en osaa neuloa. Järkityyppihän neuloisi puikot viuhuen sukkia ensi talvelle.

Muutaman vuoden olen tehnyt koruja. Eriväriset lasihelmet ovat kiehtovia. Samalla lailla näissäkin väri ja materiaalien tuntu on se juttu. Helmien pujottelu on sinänsä helppoa mutta se luova osuus ja suunnittelu on ihanaa. Kenelle, mihin tarkoitukseen vai kenties löydän kauniin helmen ja koru rakentuukin sen ympärille.
Helmirasiat vievät suhteellisen vähän tilaa ja on helppo kerätä pois kun ei inspiroi.

Tässä muutama viimeaikoina valmistunut helminauha.

Pentukoira muutti meille vappuna. Sen nukkuessa on hyvä välillä istahtaa rauhassa helmeilemään. Ekat viikot kun pienen uni oli kovin koiiramaista ja jos puuhastelin omiani liikkuen talossa, se vahti minua koko ajan. Oli siis parasta istua aloillaan.

Neiti kevät...

Missä olet, neiti Kevät?

En ole ollut hiihtolomalla enää aikoihin. Onnistuimme saamaan vain ikävän alivuokralaisen.
Mr. Noro lyöttäyttyi seuraamme.
Kaikenlaista ylimääräistä kiirettä normaalin arjen päälle.

Pääsiäinen koitti ja meni menojaan. Lumihanki ei tahdo ymmärtää, että pitäisi poistua näyttämöltä. Niin sanotusti. Tämä on nyt nähty. Uudet lavasteet kiitos.

Tänään tein " mitä kaapista löytyy kun on pakko syödä" risottoa.
Mr. Noron vuoksi ruoanlaittohaluni ovat olleet hukassa ja ruokakauppaan ei ole tehnyt mieli.

Nyt kaivoin kaapista seuraavanlaiset tykötarpeet:

Kuivattua paprikasilppua (Punnitse ja säästä, nyttemmin moni liikkeistä nimellä Kuudes Maku, myy kuivattua paprikasekoitusta)
Amaranttia
Basmatiriisiä
Villiriisiä
Herne-maissi-paprika sekoitus ( oli kyllä pakastimesta)
Sipulia
Pari öljyyn säilöttyä valkosipulinkynttä
Kuivattua chiliä
Mustapippuria
Yrttisuolaa
Oliiviöljyä
Soijakastiketta
Quorn muruja ( sienipohjainen soijan tapainen runsaasravinteinen)

Pistin pikkuiseen kattilaan amarantin japaprikasilpun veteen keittymään.
Toiseen pieneen kattilaan riisit veteen keittymään.
Pannulle sipulit ja valkosipulit silputtuna oliiviöljyyn kuullottumaan.
Sitten pakastepussin sisältö pannulle.
Mausteita ja lopuksi quorn murut.
Sitten kypsät amarantit ja riisit ja koko pöperö sekaisin.

Hyvää oli.

Hiihtolomalla

Hiihtolomaa on tullut vietettyä.

Yksi Rosamunde Pilcherin romaani löytyi viimeksi kirjastosta: Myrskyn aika.
Tykkäsin kuten edellisistäkin. Tässä loppu tuli vielä pahemmin töksähtäen kun jossain muissa hänen romaaneissaan. Hiukan häiritsevää.
Hänen tapansa kuvailla ja kertoa on jotenkin sellainen, että pitää otteessaan ja kun tarina päättyykin ihan kesken kuin kanan lento, tulee olo kuin joku olisi tipauttanut puusta.

Tykkäsin silti kirjasta.

Whippet pääsi takan eteen iltapäiväaurinkoon. Pehmeän pedin puutekaan ei haittaa kun aurinkolänttiin pääsee nukkumaan. Yritti epätoivoisesti liukkaalla lattialla järjestellä luunsa niin, että pääkin mahtuisi aurinkoon. Luovutti lopulta.

Ystävänpäivänä

KUKA ON SINUN YSTÄVÄSI?
- Hänkö, joka asuu kaukana, mutta on silti niin lähellä sinua
- Hänkö, jota et ole tavannut pitkään aikaan, mutta joka kulkee ajatuksissasi mukanasi jossain mielen pohjalla
- Hänkö, joka saa tuntemaan olosi mukavan kotoisaksi pelkällä läsnäolollaan
- Hänkö, jonka vuosien takaa tavattuasi saa menneet vuodet unohtumaan
- Hänkö, jonka sanojen ja tunteen ilmaisun aitoudesta voit olla täysin vakuuttunut
- Hänkö, jolle uskallat vuodattaa sydämesi syvimmät salaisuudet pelkäämättä, että sinua niillä joskus satutetaan

Kun minulla on yksikin tällainen ystävä, niin minulla on maailmassa kaikki!

Birgit Ahokas


Hyvää ystävänpäivää!

Herkuttelu jatkuu

Meillä näitä merkkipäiviä on kasaantunut tähän alkuvuoteenkin.

Viikonlopuksi leivottiin herkkuja.
Mutakakkua sankareiden toiveesta, porkkana-valkosuklaakakkua, banaani-suklaakakkua, suklaa- piimäkakku ( kuvassa iloisen värisillä karkeilla syntärikakuksi koristeltuna), sitruuna-marenkitorttu, juustosarvia, pinaatti-feta-pinjansiemen-voitaikinakiekkoja.

Ja meillä oli oikein mukavat juhlat. Tänään Runebergin päivän kunniaksi jatkamme saamojen herkkujen syömistä.

Oikea syntymäpäivä tuli samantien. En ehtinyt koneelle.
Muistan helmikuun pimeän, kylmän aamun 9 vuotta sitten.
Lähdin yksin sairaalaan. Mies jäi vielä hetkeksi esikoisen kanssa, että lapsenvahdiksi sovittu äitini pääsisi tulemaan. ( muistaakseni suoraan työvuorosta)
Esikoinen aikanaan ei suostunut yliaikaisenakaan syntymään, joten päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Tätä taustaa ( ja lähisuvussa sattuneiden surullisten synnytysongelmien) taustaa vasten olin saanut lääkäriltä lupauksen että jos tämä toinen lapseni ei aikoisi veljensä tavoin myöskään yrittää syntyä omin avuin, pääsisin sektioon ajoissa ilman hätää ja huolta.
Lääkäri lupasi että ellei vauvaa kuulu kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen, niin leikkaus tehdään.

Nyt oli koittanut tuo aamu. Toinen raskaus oli ajanut minut elämäni ensimmäiselle sairauslomalle. Voin pahoin koko raskauden. Söin lähinnä, muussattua perunaa voilla maustettuna, kaurapuuroa, vihreitä omenoita ja vichyä. Montaa ruokalajia en voinut valmistaa tai sain juosta ulkorappuselle oksentamaan. Talvi oli todella luminen mutten voinut nauttia siitä suuresti, sillä mystiset liitoskivut vaikeuttivat liikkumista.
Mietin että tämäkö piti kokea kuin kostoksi kun esikoista odottaessa en voinut pahoin lainkaan, en ollut kipeä mistään, olin elämäni kunnossa ja ainoa hankaluus oli kasvava vatsa, jonka kanssa työkaverit eivät antaneet viimeisinä viikkoina nostella painavia kukkalaatikoita ;)
Muistan sen kun sanoin " voisin olla aina raskaana".

Tuona kylmänä talviaamuna olin vihdoin, menossa sairaalaan ja saisin vauvan syliini.

Osastolla valmistauduttiin. Olin siellä minuutille kello 7 kuten oli pyydetty.
Sain odotella rauhassa.
Yhtäkkiä minua tultiin hakemaan että pääsetkin heti leikkaussaliin.
Nopeasti soitin miehelle, että nyt vauhtia!

Olin jo leikkauspöydällä kun mies ehti paikalle. Kuitenkin ajoissa.

Suitsait syntyi reipas poikavauva. Iskä pääsi vauvan kanssa kylvetys ja vaatetushommiin kun minua parsittiin kasaan.
Hetkeksi heräämöön ja siellä saimme olla vauvan kanssa jo yhdessä.
Osastolle.
Mies kävi kotona jossain vaiheessa. Esikoinen tuli katsomaan pikkuveljeä.
Itseasiassa muistan ketkä kävivät, en muista milloin.

Pikkuveljen päässä oli silkkimyssy. Muistan miten se tuoksui ja sekoittui vauvan omaan tuoksuun.
Lääkärien veikkaus isosta vauvasta oli tällä kertaa pettänyt. Vauva oli mielestäni pikkuruinen.
Verrokkina toki esikoinen kaikessa komeudessaan. Esikoinen kun syntyessään oli huimat 58 cm pitkä ja painoi 5 kg. Pikkuveli oli 56 cm ja painoi 4445g. Se on iso ero vauvassa.

Tällä kertaa en toipunut leikkauksesta yhtä hienosti kuin ensimmäisestä.
Kipupumppu irtosi itsestään ja hoitajat eivät ensin tajunneet sitä. Ihmettelivät vain kun sanoin että toivoisin saavani jotain, kun olen niin kipeä etten voi hengittää. ( kipukynnykseni on aika korkea ja en normaalisti syö ikinä kipulääkkeitä)
Kipuani vähäteltiin. Kunnes tajusivat tosiaan irronneen pumpun.
Sain sitten tablettilääkkeitä.
Kipu vain jatkui. Sisulla olin rohkea ja reipas. Halusin kotiin. Esikoinen oli sairastunut flunssaan ja en halunnut hänen tulevan kipeänä sairaalaan. Muistan miten kotimatkalla autossa jokainen töyssy tuntui vievän tajun. Ajattelin vain että kipuni on kuviteltua.
Kotona oltiin onnellisesti mutta kipu vain jatkui.
En päässyt sängystä yläkerrasta alas vessaan pääsy oli lähes mahdotonta. Söin maksimi määrää kipulääkkeitä ja silti sattui. En voinut käsittää.
Lopulta lin niin kipeä että oli mentävä lääkäriin ja se olikin haavatulehdus.
En ollut tajunnut kun sairaalassa vain sanottiin ettei kuuluisi olla niin kipeä.

Sain lääkkeet ja toivuin. Meillä on kuvia missä istutaan riutuneen mutta onnellisen näköisinä vauva kainalossa sohvalla. Esikoisen nenä niistämisestä punaisena, itse pyjamassa toipilaana ja katsellaan taitoluistelua.

Pikkuveli on alusta saakka ollut päättäväinen, puuhakas, luova, äkkipikainen. Äärettömän hurmaava ja iloinen. Pirullisen hyvä tinkimään.
Isoveljensä tavoin, kaikki on ollut helppoa. Kaikki vain sujuu itsestään.
Lapsi joka ei koskaan ole syönyt mitään lääkettä ja jonka pahin sairaus on vesirokko tai vatsatauti.
Elämä mullistui kerta heitolla kun hän kolme vuotiaana joutui luopumaan kuopuksen osastaan yhdellä napsauksella. Kuvaavaa on se että hän ilmoitti ykskantaan ettei ole kenenkään veli. Hän on vain hän itse!
Nykyään hän jo myöntää olevansa niin pikkuveli kuin isovelikin.

Mukavuudenhalu on ehkä paras kuivailemaan poikaa, jonka mielestä ei suinkaan kannattanut opetella uimaan, pyöräilemään tai hiihtämään. Jos ei osaa niin ei osaa. Sitten kun osasi osasi suoraan hyvin.
Siinä missä pikkuveli yrittää jääräpäisesti väliveli ei yritä.
Intohimo on pienestä asti ollut luonto. Eläimet, kasvit, tähdet....mikä vain. Jaksaa tillittää herkeämättä luonto-ohjelman ja bongaa sellaisen aina televisiosta.
Imee tietoa kuin pesusieni ja kysyy silmät lautasen kokoisena uusia asioita. Pähkäilee ja pohtii. Keksii ja suunnittelee. Kierrättää kaiken pahvin ja materiaalin mihin käsiksi pääsee. Rakentaa majoja ja asuntoja pehmoeläimille.
Toisaalta tulistuu mitättömistä asioista mutta leppyy yhtä nopeasti. Lapsi joka ei koskaan ole nukkunut paljoa. Vuvana jo kuvittelin hänen uinuvan pihakoivun alla vaunuissaan. Niinhän isovelikin teki vauvana ( tosin kaupunkiparvekkeella). Nukku tuntikausia vaunuissa joka säällä.
Tämän herran uni oli parasta kantoliinassa. Vaunuissa ei tainnut nukkua koskaan, rattaissa muutaman kerran. Koskaan ei tuntuikausia.
Illalla ei ikinä väsytä ja aamulla on kuin käki, kellontarkasti kuuden- seitsemän aikaan pirteänä kuin peipponen pyytämässä aamupalaa.

Olen sanonut että jos hänellä olisi musta tukka hän näyttäisi viidakkopoika Moglilta.
Ihan samanlainen vaateparsikin ;) kaikki pois jos kukaan ei ole näkemässä.
Talvellakin muita paleltaa mutta hänet saa pakottaa pukemaan päälleen jotain lämmintä. Kyllähän boxerit ja hihaton paita on riittävästi?!

Vain hänen suustaan voi kuulla seuraavaa: " Äiti mikset ikinä mittaa minulta kuumetta?!"
( no kun ei sinulla koskaan ole ollut)
"Äiti mikset osta meille vaaleanpunaisia vaatteita, vain pikkusiskolle?!"
( ei ole tullut mieleen kun pelkkien kirkkaidenkin värien löytäminen poikien osastolta on jokseenkin vaativaa jos ei välitä ostella pääkalloja)

Pieni suuri mies. 9 vuotta jo.
Rakas.

Synttäribrownie

Pikkuveli täyttää tänään 8 vuotta.
Hän on ehtinyt kokea elämässä sellaista mitä ei toivoisi kenenkään kokevan.
Vajaassa kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon.
Pienestä sairaasta lapsesta, jonka tulevaisuus oli hämärän peitossa, menneisyys iso musta aukko, on kuoriutunut reipas koululainen.
Kivinaamainen, totinen, tunteensa padonnut poikanen on nyt , innostunut, iloinen, hurmaava, nokkela. Välillä äkkipikainen mököttävä mutta useimmiten reilu ja huumorintajuinen.
Lapsi, jonka motoriikka oli alkutekijöihinsä taantunut, hiihtää posket punaisina, luistelee ja juoksee jalkapallon perässä jos sellaisen näkee.
Hyppii, roikkuu, kiipeilee, loikkii, pomppii, kierii, pyörii.
Toissa vuonna pohdimme pitääkö huolestua, voiko mennä kouluun ajallaan? Oppiiko?
Nyt ekaluokkalainen lukee ja kirjoittaa. Alusta asti kuulunut luokallaan harvoihin ja valittuihin " variksiin", varikset kun osaavat jo lukea hienosti. Matematiikkaa laskee kuin vettä vain.
Kuulemma uuden vuoden vaihduttua hän on "vanha varis" erotuksena aloittelevista hiiristä ja variksenpoikasista.
Avulias ja omatoiminen.
Esimerkki siitä, että kun annetaan uusi mahdollisuus, kannustetaan ja autetaan niin vain taivas on kattona lapsen kehitykselle. Rajoja ja rakkautta. Sääntöjä ja suukkoja. Huutoakin mutta erityisesti halauksia. Huolenpitoa.

Niinä päivinä kun kaikki mättää ja on vain tyhmä äiti, miettii olisiko pitänyt aikanaan muuttaa yksin autiolle saarelle. Onneksi ohikiitävien hetkien jälkeen muistaa miksi tämän tien on alunperin valinnut. Äitiys ja vanhemmuus ei tarvitse biologista napanuoraa. Tärkeintä on vilpitön välittäminen.

Syntymäpäivän kunniaksi välipalalle leivoin tuplasuklaabrownien.

Hiiri

Tokaluokkalainen teki joululoman lopuksi hiiren.
Viimeisenä loman arkipäivänä kyselin onko jotain erityistoiveita. Pojat halusivat oppia virkkaamaan ja neulomaan!
Ekaluokkalainen siis sormivirkkasi metritolkulla ketjusilmukoita, jotka taas virkattiin paksummaksi ja vielä uudelleen. Ommeltiin nappisilmiä jolloin lopputuloksena oli erikokoisia, värisiä,paksuisia ja pituisia matoja.
Tokaluokkalainen halusi neuloa. Hiirenharmaasta langasta tulisi ehdottomasti hiiri.
Niinhän siitä tuli. Autoin korvissa ja kiinnitin silmät. Tietysti neuvoin lisäyksissä ja kavennuksissa mutta noin niin kuin muuten ihan itse tehty.
Isoveli kuudesluokkalainen aloitti innoissaan neulomaan kaulahuivia ja siitä tietysti hiiren loppuun saateltuaan välivelikin innostui...saa nähdä koska valmista tulee...

Herkkupasta

Tämän pastareseptin idean löysin sattumalta. Ensimmäisellä kerralla pysyin reseptin aineksissa. Toisella kerralla jo sävelsin lisäämällä porkkanaa ja papuja. Yhtä hyvää tuli.
Klik, klik linkki reseptiin kuvan alla...

Pizzataiteilijan lohtupasta

Pasta pomodoro

Nopea ja ihanan lämmittävä pasta hyiseen pakkaspäivään. (-26 mittarissa toista päivää)

Kirsikkatomaatteja tomaattiliemessä
Kidney Papu-maissisalsaa tomaattiliemessä
Tomaattipyrettä ( tällaiseen kastikkeeseen valitsen Mutti Intenseä)
Muhkea kotimaisen valkosipulinkynsi silputtuna
Monta kotimaista shalottisipulia silputtuna
(punasipulikin kävisi mutta kotona sattui olemaan nyt näitä)
Herbamare Spicyä
Yrttejä
Mustapippuria
Pastaa ( meillä nyt lasten valitsemaa tomaattista pastaa koko pussi)
Pecorinoa raasteena

Laita pastavesi kiehumaan. Keitä pasta ohjeen mukaan.
Samanaikaisesti:
Kuullota sipulit oliiviöljyssä. Lisää tomaattipyre.
Hetken kuluttua lisää kirsikkatomaatit ja pavut liemineen.
Mausta.
Anna muhia pannulla kunnes pasta on kypsää, nostele pasta suoraan kastikkeenjoukkoon ja sekoita. Tarjoile Pecorino- raasteen kera.

( postaus sisältää tuotesijoittelua) *virnistys*

Pinninauha

Haaa, nyt sain lisätyksi kuvat, joita en edelliseen pstaukseen onnistunut laittamaan.

Idea

Meillä on kaunis peltirasia, johon pikkuneidin pinnit on laitettu. Vuosien saatossa niitä on kertynyt.
Pitkä tukka pitää aina laittaa pois silmiltä, silloinkin kun hiuksia ei ole tiukasti letitetty.
Nutturoiden myötä rasiaan on päätynyt myös hengettömiä ja on siellä omilta nuttura-ajoiltakin jääneitä suuria pinnejä, joita ei vielä pieneen päähän voi edes laittaa.

Rasia on kaunis mutta alkaa olla mahdoton käyttää. Pinnit sotkeutuvat keskenään ja oikeiden etsiminen aamukiireessä on mahdotonta. Koko rasia pitää kumota, etsiä pinnit ja loput pitäisi kerätä takaisin- kun oikeasataan olisi jo pitänyt lähteä...

Kiitos Suvituulen sain idean. Tein edellisjouluksi nauhan joulukorteille.

Sehän on loistava pinneille. Helppoa!

Lukeminen koukuttaa

Luettuani Rosamunde Pilcherin Simpukankerääjät, luin Syyskuun. 

Syyskuu oli kirja jota alunperin menin hakemaan. 

Kirjastossa kahmin kaikki kirjailijan sillä hetkellä hyllyssä olleet kirjat mukaani.

Kävi onnellinen sattuma.

Koska lainatessani kirjoja ei ollut syyskuu, ajattelin 

että yhtä hyvin voin ensin lukea tuon Simpukankerääjät, koska sen kansikuva oli kauniimpi.

Sattui sitten niin, että se oli Syyskuun itsenäinen alkuosa. 

Sopi minulle, sillä nuorena lukiessani kirjasarjoja luin ne aina järjestyksessä.

Ilahdutti siis suuresti Syyskuuta lukiessani huomata että

tutut henkilöhahmot alkoivat ilmestyä mukaan kirjan tarinaan.

Joulunpyhinä on ollut hyvää aikaa vitkutella aamuisin peiton alla ja lukea 

"vielä yksi sivu", illalla talon hiljennyttyä olen ahminut kirjoja.

Syyskuun luettuani, 

avasin välittömästi Talvipäivänseisauksen, 

koska se tuntui houkuttelevasti sijoittuvan oikeaan vuodenaikaan. 

Onnistunut valinta.

Rakastan kirjoja jotka sijoittuvat Englantiin, Skotlantiin.

Maaseutua, kaupunkia, juodaan teetä ja naukkaillaan viskiä, 

leivotaan, siivotaan, laitetaan ruokaa, kutsutaan vieraita. 

Kaikki arjen pienet asiat on kuvailtu niin että pystyy haistamaan ja maistamaan, 

elämään kirjan tarinassa.

Puutarhurina viehättää Pilcherin taito kuvata myös kasveja, eläimiä, luontoa ja puutarhaa, 

niin että voi nähdä keväiset narsissit ja tuntea hyasinttien tai valkeiden liljojen huumaavan tuoksun.

Henkilökuvaus, rakennukset.

Ihmiskohtalot,

elämäntarinat, jotka kietoutuvat yllättäen toisiinsa.

Jotain samanlaista viehättävää kuin Tolkienin kerronnassa.

Päähenkilöinä kuitenkin oikeat ihmiset, tarinat jotka voisivat olla yhtä hyvin totta.