lauantai 30. tammikuuta 2010
Sivistystä
Taas hymyilyttää.
Lapset istuvat sohvilla kääriytyneinä viltteihin ja odottavat pian alkavaa luonto-ohjelmaa.
Juuri tässä ennen tulee matkailuohjelma jossa tällä kertaa ollaan espanjassa.
Alkujuonnossa oli kauniita kuvia espanjalaisesta kaupungista(jonka nimi meni minulta ohi lasten höpinässä).
Väliveli tyypilliseen kaiken huomioivaan tapaansa hämmästyneenä totesi:
"Äiti ei noi kyllä ihan fiksuja voi olla ja aika huonosti käyttäytyviäkin noi on kun noin epäsiistiä on kaikkialla!"
Minä ihmettelemään että miten niin?
"No kun semmoisessa talojen välissä olevassa sähkölangassa roikkui jonkun lenkkarit sillai narusta ja polkupyörätkin oli vaan sullottu parvekkeille sillai "trumps": Ne menee varmaan ihan rikkikin!"
Aih ja voih-nauruhermoja koetellaan kun koitan peitellä yltiöpäistä hirnumista ja selittää miksi monissa suurissa kaupungeissa ihmiset kuljettaa polkupyöriään asuntoon tai vaikka sinne parvekkeille.
Että näin taas sivistyimme illan päätteksi :)
Lapset istuvat sohvilla kääriytyneinä viltteihin ja odottavat pian alkavaa luonto-ohjelmaa.
Juuri tässä ennen tulee matkailuohjelma jossa tällä kertaa ollaan espanjassa.
Alkujuonnossa oli kauniita kuvia espanjalaisesta kaupungista(jonka nimi meni minulta ohi lasten höpinässä).
Väliveli tyypilliseen kaiken huomioivaan tapaansa hämmästyneenä totesi:
"Äiti ei noi kyllä ihan fiksuja voi olla ja aika huonosti käyttäytyviäkin noi on kun noin epäsiistiä on kaikkialla!"
Minä ihmettelemään että miten niin?
"No kun semmoisessa talojen välissä olevassa sähkölangassa roikkui jonkun lenkkarit sillai narusta ja polkupyörätkin oli vaan sullottu parvekkeille sillai "trumps": Ne menee varmaan ihan rikkikin!"
Aih ja voih-nauruhermoja koetellaan kun koitan peitellä yltiöpäistä hirnumista ja selittää miksi monissa suurissa kaupungeissa ihmiset kuljettaa polkupyöriään asuntoon tai vaikka sinne parvekkeille.
Että näin taas sivistyimme illan päätteksi :)
torstai 28. tammikuuta 2010
Valmis!
Erätauko - siivouksesta nimittäin ja ajattelin näyttää mitä olen saanut aikaan.
Aloitin tämän jo ennen joulua, sillä urakkaan tarvittiin rakkaan apua. Hänen piti nautiskella neljä tölkkiä ulkolaista olutta saunailtojensa kunniaksi-pantittomista tölkeistä kiitos.
Minä halusin ne tyhjät tölkit.
Vuosi sitten nurkkiin jäi pyörimään tuo lampun kanta ja lamppu, itse koristeosan hajottua perinpohjaisesti. Mietin silloin-tyypilliseen tapaani-että tästä voi vielä tehdä jotain...
Sain ihanan idean vieraillessani virtuaalisesti Parolassa. Siellä joulukalenterin erään kirjoituksen takaa löytyi aivan samanlainen lampunkanta uusiokäytettynä-juuri sellainen kuin minä haluaisin!
Projekti jäi hieman joulun ja monen muun asian jalkoihin. Roikkui olohuoneen katossa etten unohtaisi kokonaan. Suurin operaatio oli maalaus-kun en voi maalata sisällä ja ulkona on ollut niin oikea pakkastalvi että maali ei oikein toimi optimaalisesti.
Mutta nyt se on valmis. TADAA!
Valot pois.
Valot päällä.
Aloitin tämän jo ennen joulua, sillä urakkaan tarvittiin rakkaan apua. Hänen piti nautiskella neljä tölkkiä ulkolaista olutta saunailtojensa kunniaksi-pantittomista tölkeistä kiitos.
Minä halusin ne tyhjät tölkit.
Vuosi sitten nurkkiin jäi pyörimään tuo lampun kanta ja lamppu, itse koristeosan hajottua perinpohjaisesti. Mietin silloin-tyypilliseen tapaani-että tästä voi vielä tehdä jotain...
Sain ihanan idean vieraillessani virtuaalisesti Parolassa. Siellä joulukalenterin erään kirjoituksen takaa löytyi aivan samanlainen lampunkanta uusiokäytettynä-juuri sellainen kuin minä haluaisin!
Projekti jäi hieman joulun ja monen muun asian jalkoihin. Roikkui olohuoneen katossa etten unohtaisi kokonaan. Suurin operaatio oli maalaus-kun en voi maalata sisällä ja ulkona on ollut niin oikea pakkastalvi että maali ei oikein toimi optimaalisesti.
Mutta nyt se on valmis. TADAA!
Valot pois.
Valot päällä.
Kiirettä pitää
Hengissä ollaan. Kukaan ei saanut mitään tautia.
On vain merkkipäiviä tulossa. Pikkuveli ja viikon perään väliveli.
Elämää on ilahduttanut parikin ihanaa kutsua ystävien luo.
Ensi viikolla on siis kaikkea kivaa tiedossa.
Juuri nyt pitäisi siivota-mutta ihan kohta :)
Viikonloppuna talon valtaavat hirmuiset merirosvot-toivottavasti eivät vaadi suuria lunnaita!
Kirpakoita pakkaspäiviä!
On vain merkkipäiviä tulossa. Pikkuveli ja viikon perään väliveli.
Elämää on ilahduttanut parikin ihanaa kutsua ystävien luo.
Ensi viikolla on siis kaikkea kivaa tiedossa.
Juuri nyt pitäisi siivota-mutta ihan kohta :)
Viikonloppuna talon valtaavat hirmuiset merirosvot-toivottavasti eivät vaadi suuria lunnaita!
Kirpakoita pakkaspäiviä!
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Sunnuntaina
Juhlittiin. Sain kunnian verestää taitojani ja tehdä tuoreimman serkkuvauvan nimenantojuhliin pöytäkukat. Tänään oli pienen ihmisen suuri päivä ja juhlat sujuivat mallikelpoisesti kaikinpuolin. Vierailla oli mukavaa, päivän pääsankari oli hyväntuulinen ja tyytyväinen keikkuessaan vuoroin kaikkien aikuisten sylissä.
Pöytäkukat onnistuivat. "Tilaaja" oli oikein tyytyväinen lopputulokseen ja se on tärkeintä.
Oman kriittisyyden voin pitää omana tietonani. Kauniit niistä minunkin mielestäni tuli. Eikä niitä tietenkään kukaan muu katsonutkaan sillä silmällä kuin itse katsoo omaa työtään.
Kiireessä kuvaukseen ei tullut oikein keskityttyä ja valkeiden liinojen kuviointi ikävästi heijastuu salamn voimalla. Oikeasti se ei onneksi noin pahasti häirinnyt silmää.
(muistan taas että pitäisi tarkistaa että onhan pöydissä yksiväriset valkeat liinat)
Meidän kohdalta ilta päättyi hieman ikävästi kun pikkuprinsessa oksensi autoon kotimatkalla.
Nukkuu nyt ja toivotaan että on vain jotain jännitystä eikä mikään pahuksen hyppykuppa joka taas tulee ja kiertää koko talon!?!
Pöytäkukat onnistuivat. "Tilaaja" oli oikein tyytyväinen lopputulokseen ja se on tärkeintä.
Oman kriittisyyden voin pitää omana tietonani. Kauniit niistä minunkin mielestäni tuli. Eikä niitä tietenkään kukaan muu katsonutkaan sillä silmällä kuin itse katsoo omaa työtään.
Kiireessä kuvaukseen ei tullut oikein keskityttyä ja valkeiden liinojen kuviointi ikävästi heijastuu salamn voimalla. Oikeasti se ei onneksi noin pahasti häirinnyt silmää.
(muistan taas että pitäisi tarkistaa että onhan pöydissä yksiväriset valkeat liinat)
Meidän kohdalta ilta päättyi hieman ikävästi kun pikkuprinsessa oksensi autoon kotimatkalla.
Nukkuu nyt ja toivotaan että on vain jotain jännitystä eikä mikään pahuksen hyppykuppa joka taas tulee ja kiertää koko talon!?!
100 aineen pommipihvit
Ainakin melkein. Ensin tein taikinan omasta päästä.
Hah en ihan kirjaimellisesti tietenkään :)
Taikinaan tuli kilo porkkanoita hienona raasteena.
Muutama kuutio soseutettua lanttua pakastimen uumenista.
Isohko punasipuli silputtuna.
Amaranttia, qvinoaa ja täysjyväohraa keitettynä.
Suuri kourallinen yrttejä, joiden joukossa oli ainakin basilikaa, oreganoa, timjamia, meiramia, rosmariinia.
Valkosipulin kynsi silputtuna.
Purkin pohja paprikan marinadina ollutta oliiviöljyä.
4 Kananmunaa.
Ripaus juustoraastetta jääkaapin uumenista.
Sekä hamppupihviaines
Hiukan Herbamare Spicy suolaa
Pippuria.
Jos kaikki nuo ainekset lasketaan pikkuriikkisiä osasia myöten yhteen tulee varmaankin osapuilleen sata ainesosaa.
Lapset kun uteliaana kysyivät mitä lautasella olevissa pihveissä on sanoin että 100 sorttia vaikka mitä. Olkoon vaikka vitamiinipommipihvejä :)
Ensin kokeilin paistaa näin suuria-siis melkein pannun kokoisia mutta niiden kääntäminen oli aika haasteellista.
Siirryin paistamaan pikkuisia pihvejä, joita mahtui pannulle monta.
Päälle hiukan kermaviili-yrttikastiketta ja nam nam!
Hah en ihan kirjaimellisesti tietenkään :)
Taikinaan tuli kilo porkkanoita hienona raasteena.
Muutama kuutio soseutettua lanttua pakastimen uumenista.
Isohko punasipuli silputtuna.
Amaranttia, qvinoaa ja täysjyväohraa keitettynä.
Suuri kourallinen yrttejä, joiden joukossa oli ainakin basilikaa, oreganoa, timjamia, meiramia, rosmariinia.
Valkosipulin kynsi silputtuna.
Purkin pohja paprikan marinadina ollutta oliiviöljyä.
4 Kananmunaa.
Ripaus juustoraastetta jääkaapin uumenista.
Sekä hamppupihviaines
Hiukan Herbamare Spicy suolaa
Pippuria.
Jos kaikki nuo ainekset lasketaan pikkuriikkisiä osasia myöten yhteen tulee varmaankin osapuilleen sata ainesosaa.
Lapset kun uteliaana kysyivät mitä lautasella olevissa pihveissä on sanoin että 100 sorttia vaikka mitä. Olkoon vaikka vitamiinipommipihvejä :)
Ensin kokeilin paistaa näin suuria-siis melkein pannun kokoisia mutta niiden kääntäminen oli aika haasteellista.
Siirryin paistamaan pikkuisia pihvejä, joita mahtui pannulle monta.
Päälle hiukan kermaviili-yrttikastiketta ja nam nam!
perjantai 22. tammikuuta 2010
Onko noi oikeita?
Lapset katsovat lastenohjelmia.
Sohvan uumenista kuului utelias kysymys:
" Äiti onko noi oikeita? "
Istun tässä vieressä ja ihmettelin että en oikein ymmärtänyt kysymystä.
" No siis onko noi ihan oikeita? "
Näytin edelleen kysymysmerkiltä.
" No siis noiden täytyy olla oikeita tuolla telkkarissa kun niiden ympärillä ei ole niitä mustia viivoja! "
Lopulta välähti äidinkin päässä :)
Ne hahmot olivat oikeita ihmisiä, jotka näyttelevät.
Piirroshahmoissa on ääriviivat.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Sohvan uumenista kuului utelias kysymys:
" Äiti onko noi oikeita? "
Istun tässä vieressä ja ihmettelin että en oikein ymmärtänyt kysymystä.
" No siis onko noi ihan oikeita? "
Näytin edelleen kysymysmerkiltä.
" No siis noiden täytyy olla oikeita tuolla telkkarissa kun niiden ympärillä ei ole niitä mustia viivoja! "
Lopulta välähti äidinkin päässä :)
Ne hahmot olivat oikeita ihmisiä, jotka näyttelevät.
Piirroshahmoissa on ääriviivat.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
lauantai 16. tammikuuta 2010
Elokuvissa
Pääsin pitkästä aikaa elokuviin ja hyvässä seurassa.
Tällä kertaa tosin tyttöjen kesken, kutsuin äitini elokuviin. Yleensä kun kutsun hänet lastenvahdiksi-joka hän tosin on mielellään- mutta päätin kerrankin että me voimme nauttia yhdessä. Tiesin hänen ihastuvan elokuvaan samoin kuin itsekin.
Bongasin aivan sattumalta ranskalaisen elokuvan Seraphine.
Se oli sellainen "pakko nähdä tämä"-elokuva minulle.
Rakastan ranskalaisia elokuvia ja tämäkin oli jälleen luottamuksen arvoinen.
Tässä elokuvasta lisätietoa suomeksi.
Suosittelen lämpimästi. Itse en ole kyseisen taiteen ystävä alkuunkaan mutta se ei näyttele elokuvassa pääosaa vaan henkilöhahmot ja miltei hypnoottinen tarinankerronta.
Kun vauhtiin pääsin (ja sattuu olemaan vapaa viikonloppu eikä suuria ohjelmanumeroita perheessä) menen tänään uudelleen elokuviin - rakkaan siskoni kanssa. Odotukset ovat korkealla mainostrailerin perusteella.
Vuorossa on Le concert
Suomeksi tietoa tässä.
Rentoa viikonloppua kaikille!
EDIT: HUOKAUS.(sellainen syvä ja autuas)
Le concert elokuvan voisi tiiviistää siskoni sanoihin: "viimeksi itkettiin varmaan näin paljon kun katsottiin Mamma Mia!" Itkin sekä ilosta että liikutuksesta. Siihen ei paljon tarvita kohdallani mutta nenäliinoja kyllä tarvittiin ja se on jo merkki jostain suuremmasta :D
Tshaikovskin viulukonsertto D-duuri op.35 on aina kuulunut ehdottomiin ikisuosikkeihini.
Äkkiselailulla löysin kaapistani kolme eri versiota ko. teoksesta.
Viulistina Nathan Milstein, orkesterina Wienin Filharmonikot, johtajanaan Claudio Abbado.
Viulistina Vladimir Spikakov, orkesterina Lontoon Sinfoniaorkesteri, johtananaan Seiji Ozawa.
Sokerina pohjalla Pinchas Zukerman, Israelin Filharmonikkojen kanssa, johtajana Zubin Mehta.
Kaikki toki vanhoja mestareita-pitäisi ehkä siirtyä C-kaseteista nykyaikaan ja hankkia joitain nykyisten tähtien levytyksiä...
Tässä muutama bongaus You Tuben suuresta valikoimasta:
Vilmos Szabadi On ehkä lähinnä elokuvan musiikillista versiota. En ehtinyt bongaamaan kuka elokuvan solistina soitti. Orkesteri kuitenkin oli Unkarin filharmonikot.
Täältä löysin oivan arvostelun elokuvasta. Olen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla.
Tosin eroan hänen loppukommentistaan-minä tiedän että joku voi soittaa juuri niin jumalaisesti ja odotin sitä toki musiikilta ennakkoon.
Pojat lähtivät uimaan. Pikkuprinsessa otti eilen illalla yhteen potilaskoiran kanssa-tuloksena päivystyskäynti, antibiootti ja teippi poskessa sekä uimakielto pienen sievän haavan kanssa :(
Me siis teimme täällä ruokaa, piirsimme ja leikimme ja taustalla soi koko talon täyttäen Tsaikovskin viulukonsertto.
Palatakseni elokuvaan, jos siis yhdistetään yksi maailman mestariteos hyvään elokuvaan, jossa on aika mainio juoni traagisin mutta toisaalta lohdullisin kääntein...mitä muuta voi saada kuin loistavan elokuvan.
Käyn aika harvoin elokuvissa. Yksin ei huvita mennä, mies ei ole mikään elokuvafani (nukkua voi kotisohvalla ja paljon edullisemmin kuin elokuvateatterissa) mutta jokin tarkoitus oli sillä että aivan sattumalta surffailin katsomaan leffatietoja ja bongasin nämä kaksi elokuvaa. Hyvä vainuni takaa sen että laatu korvaa määrän mennen tullen.
Pari päivää tässä kulkee pää pilvissä-ne tosin eivät ole kovin korkealla kun roikkuvat harmainan lumisen maailman yläpuolella mutta ei haittaa.
Tällä kertaa tosin tyttöjen kesken, kutsuin äitini elokuviin. Yleensä kun kutsun hänet lastenvahdiksi-joka hän tosin on mielellään- mutta päätin kerrankin että me voimme nauttia yhdessä. Tiesin hänen ihastuvan elokuvaan samoin kuin itsekin.
Bongasin aivan sattumalta ranskalaisen elokuvan Seraphine.
Se oli sellainen "pakko nähdä tämä"-elokuva minulle.
Rakastan ranskalaisia elokuvia ja tämäkin oli jälleen luottamuksen arvoinen.
Tässä elokuvasta lisätietoa suomeksi.
Suosittelen lämpimästi. Itse en ole kyseisen taiteen ystävä alkuunkaan mutta se ei näyttele elokuvassa pääosaa vaan henkilöhahmot ja miltei hypnoottinen tarinankerronta.
Kun vauhtiin pääsin (ja sattuu olemaan vapaa viikonloppu eikä suuria ohjelmanumeroita perheessä) menen tänään uudelleen elokuviin - rakkaan siskoni kanssa. Odotukset ovat korkealla mainostrailerin perusteella.
Vuorossa on Le concert
Suomeksi tietoa tässä.
Rentoa viikonloppua kaikille!
EDIT: HUOKAUS.(sellainen syvä ja autuas)
Le concert elokuvan voisi tiiviistää siskoni sanoihin: "viimeksi itkettiin varmaan näin paljon kun katsottiin Mamma Mia!" Itkin sekä ilosta että liikutuksesta. Siihen ei paljon tarvita kohdallani mutta nenäliinoja kyllä tarvittiin ja se on jo merkki jostain suuremmasta :D
Tshaikovskin viulukonsertto D-duuri op.35 on aina kuulunut ehdottomiin ikisuosikkeihini.
Äkkiselailulla löysin kaapistani kolme eri versiota ko. teoksesta.
Viulistina Nathan Milstein, orkesterina Wienin Filharmonikot, johtajanaan Claudio Abbado.
Viulistina Vladimir Spikakov, orkesterina Lontoon Sinfoniaorkesteri, johtananaan Seiji Ozawa.
Sokerina pohjalla Pinchas Zukerman, Israelin Filharmonikkojen kanssa, johtajana Zubin Mehta.
Kaikki toki vanhoja mestareita-pitäisi ehkä siirtyä C-kaseteista nykyaikaan ja hankkia joitain nykyisten tähtien levytyksiä...
Tässä muutama bongaus You Tuben suuresta valikoimasta:
Vilmos Szabadi On ehkä lähinnä elokuvan musiikillista versiota. En ehtinyt bongaamaan kuka elokuvan solistina soitti. Orkesteri kuitenkin oli Unkarin filharmonikot.
Täältä löysin oivan arvostelun elokuvasta. Olen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla.
Tosin eroan hänen loppukommentistaan-minä tiedän että joku voi soittaa juuri niin jumalaisesti ja odotin sitä toki musiikilta ennakkoon.
Pojat lähtivät uimaan. Pikkuprinsessa otti eilen illalla yhteen potilaskoiran kanssa-tuloksena päivystyskäynti, antibiootti ja teippi poskessa sekä uimakielto pienen sievän haavan kanssa :(
Me siis teimme täällä ruokaa, piirsimme ja leikimme ja taustalla soi koko talon täyttäen Tsaikovskin viulukonsertto.
Palatakseni elokuvaan, jos siis yhdistetään yksi maailman mestariteos hyvään elokuvaan, jossa on aika mainio juoni traagisin mutta toisaalta lohdullisin kääntein...mitä muuta voi saada kuin loistavan elokuvan.
Käyn aika harvoin elokuvissa. Yksin ei huvita mennä, mies ei ole mikään elokuvafani (nukkua voi kotisohvalla ja paljon edullisemmin kuin elokuvateatterissa) mutta jokin tarkoitus oli sillä että aivan sattumalta surffailin katsomaan leffatietoja ja bongasin nämä kaksi elokuvaa. Hyvä vainuni takaa sen että laatu korvaa määrän mennen tullen.
Pari päivää tässä kulkee pää pilvissä-ne tosin eivät ole kovin korkealla kun roikkuvat harmainan lumisen maailman yläpuolella mutta ei haittaa.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Rikos ja rangaistus
Rikoksen tapahtumapaikka kuvattuna tänä aamuna päivännäöllä. Sohvalta on suora näköyhteys puutarhaan jonne illan pimeydessä loikki tunkeilijoita. Mitä muuta voi tehdä pieni tarkkanäköinen Whippet kuin loikata ikkunaan vartioimaan kotiaan jättiläisrusakoiden hyökkäykseltä?!
ONNETTOMUUS. Ilkeä patteri (kuvassa osoitettu punaisella nuolella) hyökkäsi viattoman vartijakoiran kimppuun...
ja PURI suoraan jalkaan!
Apua en voi istua!(pitihän haava ensiavuksi sitoa että lakkaisi vuotamasta)
Apua en voi liikkua! (koiralla on draaman tajua, kun siteen ja pöntön poistaa ei liikkumisessa ole _mitään_ ongelmaa)
"Olisin vain nuollut sitä haavaa ja nyt rangaistaan" *humph*
Yö sujui niin että koira kaikista säännöistä poiketen pääsi sänkyyn kainaloon. (sillä en halunnut nukkua sohvalla-olohuoneessa on kylmä) Pönttö päässä ettei koko yötä nuolisi jalkaa.
Sillä seurauksella että koira makasi liikkumatta vieressäni koko yön ja tuijotti. Kumpikaan ei nukkunut kovinkaan hyvin.
Aamulla jonotin kahteen eläinlääkäriaseman puhelimeen TUNNIN! Kolmas paikka tärppäsi ja saimme ajan iltapäivälle. Haava nimittäin ei näytä lakkaavan vuotamasta vieläkään.
Onneksi ei käynyt pahemmin...saa nähdä mitä eläinlääkäri iltapäivällä lausuu.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Vasta pesty
puhdas koira, kuka rontti meni sen harjaamaan...
"en puhu sulle enää ikinä"
"ai saako tästä jotain palkkaa?"
"MJAMNAM"
"no okei, ikuisesti uskollinen ystävä"
"lisää?!"
"en puhu sulle enää ikinä"
"ai saako tästä jotain palkkaa?"
"MJAMNAM"
"no okei, ikuisesti uskollinen ystävä"
"lisää?!"
torstai 7. tammikuuta 2010
Dog Friday - "Malttamaton joulu"
Dog Friday-haasteeseen vastamme näin:
"Joulu on jälleen! Nipsu jo tälleen huutaa innoissaan...."
Ihmiset on kummallisia.
Heti joulukuun alussa ne keksivät alkaa herkuttelun ja sitä edeltää hurja siivoaminen.
Siivouksen päätteksi juhlavieraat roudasivat kotiin tuollaisen oudon otuksen.
Emäntä kehui sitä hienoksi-me ei oikein ymmärretty mitä virkaa moisella talossa on?! Kyllä me täällä vahditaan. Onneksi emäntä sentään älysi nostaa sen lipaston päälle, me ehditään ovelle vieraita vastaan ekana!
Jouluaaton aattona isäntä kantoi uuden vesiastian sisään. Hieno rautainen ja tukeva hökötys.
Kehtasi rontti samantien virittää siihen pystyyn myös sen ilkeän pistävän kuusen kaikkine havuineen. Kuka sieltä astiasta muka voi kunnolla juoda? Kysyn vain! No tuo vanhus kyllä on näemmä vuosien saatossa oppinut taitavaksi-on niin pieni kokoinen köppänä että mahtuu kuusen alle.
Täällä ihan oikea talvi ilkeine pakkasineen ja valtavine lumihankineenkin ehti paikalle jo ennen joulua. Yrittävät ihmiset pistää meille kolttua niskaan ja olisi muka sitten mukava ulkoilla...
Ei siitä niin väliksi mutta sohvalla on kiva makoilla kyllä lämmin takki päällä ja kinkkua voi kerjätä jääkaapilla eikä peppua yhtään keittiön lattialla palella.
Sitten voikin hautautua taas sohvalle sulattelemaan kinkkua ja muita herkkuja.
Kyllä kintut venyy ja taipuu vaikka vatsa oiskin pullollaan.
Mitä sitä koira elämältä muuta voi toivoa kuin rauhaa ja rakkautta tänäkin vuonna!
"Joulu on jälleen! Nipsu jo tälleen huutaa innoissaan...."
Ihmiset on kummallisia.
Heti joulukuun alussa ne keksivät alkaa herkuttelun ja sitä edeltää hurja siivoaminen.
Siivouksen päätteksi juhlavieraat roudasivat kotiin tuollaisen oudon otuksen.
Emäntä kehui sitä hienoksi-me ei oikein ymmärretty mitä virkaa moisella talossa on?! Kyllä me täällä vahditaan. Onneksi emäntä sentään älysi nostaa sen lipaston päälle, me ehditään ovelle vieraita vastaan ekana!
Jouluaaton aattona isäntä kantoi uuden vesiastian sisään. Hieno rautainen ja tukeva hökötys.
Kehtasi rontti samantien virittää siihen pystyyn myös sen ilkeän pistävän kuusen kaikkine havuineen. Kuka sieltä astiasta muka voi kunnolla juoda? Kysyn vain! No tuo vanhus kyllä on näemmä vuosien saatossa oppinut taitavaksi-on niin pieni kokoinen köppänä että mahtuu kuusen alle.
Täällä ihan oikea talvi ilkeine pakkasineen ja valtavine lumihankineenkin ehti paikalle jo ennen joulua. Yrittävät ihmiset pistää meille kolttua niskaan ja olisi muka sitten mukava ulkoilla...
Ei siitä niin väliksi mutta sohvalla on kiva makoilla kyllä lämmin takki päällä ja kinkkua voi kerjätä jääkaapilla eikä peppua yhtään keittiön lattialla palella.
Sitten voikin hautautua taas sohvalle sulattelemaan kinkkua ja muita herkkuja.
Kyllä kintut venyy ja taipuu vaikka vatsa oiskin pullollaan.
Mitä sitä koira elämältä muuta voi toivoa kuin rauhaa ja rakkautta tänäkin vuonna!
Kiiltää jo jää...
Kyllä. Ostin luistimet ennen joulua itselleni. Siis ihan minulle vain.
Viimeksi olen luistellut yläasteella ja siitä on kauan.
Totuuden nimissä sanottava että kyllä pidin siskon luistimia jalassa kerran joitain vuosia sitten, mutta ei sitä voi luisteluksi sanoa-huomasi vain että taito ei unohdu kokonaan- ruostuu kyllä :)
Näin jo viime talvena kauniit luistimet. Sellaiset joissa kirjailua sivuissa-ei siis ihan perusvalkoiset.
Pienenä koulutyttönä minulla oli äidin lapsuusaikaiset palokunnan punaiset taitoluistimet ja niihin suhteeni oli viha-rakkaus mallia. Toisaalta ne olivat hienot mutta oli ahdistavaa kun kaikki aina huomasivat ne joka paikassa. Harmi että ne mahtuivat vain hetken ja äitini on aina ollut kovin ahkera kierrättämään maallista tavaraa eikä säilönyt niitä tuleville sukupolville.
Joulun taudit versus pakkanen saivat meidän pysymään sisällä ja ihailimme maisemia vain ikkunasta.
Alkuviikosta oli mukava leppeä -3 asteen pakkanen ja menimme potkukelkoilla lasten kanssa luistelemaan. Itse pysyin vielä kengillä. Ulkona kolmet luistimet sidottuani kun tiesin että ei huvita enää änkeä omia luistimia nauhoittamaan. Isoveli selviää hokkareistaan mutta tarvitsee hänkin uusien kovien luistimiensa kanssa apua eli neljä kertaa sormet kipeinä kiskoin naruja.
Eilen kuitenkin loppiaisen kunniaksi menimme jäähalliin yleisövuorolle. Ulkona paukkui nimittäin parikymmentä astetta pakkasta eikä noita pikkukirppuja siinä säässä kauan voi ulkoiluttaa tottumattomia ovat. Saati että siinä kelissä ei kyllä sido yksiäkään nauhoja!
Jalat tulivat luistellessa kipeiksi. Miten voivatkin tuntua niin kauhealta sillä hetkellä-onneksi kipu ei jatku. Tunnin aikana oli pakko lepuutella jalkoja.
Oli hauska huomata että tosiaan pystyy luistelemaan ihan katu-uskottavasti edelleen.
Piruetit jätin kyllä suosiolla muille...mutta kivaa se oli kuten muinoinkin. Tämä talvi on vielä tämmöistä vedä-kisko-nosta-roikota-kanna-maanittele-luistelua.
Pikkusisko haluaa luistella mutta ei osaa ja hänen ympäripuhumisensa on taitolaji.
Pieni vetelä kiukutteleva MYY makaa jäällä ja ulisee ettei osaa luistella ja kun hänet vain nostaa pystyyn mennä viuhtoo hurjaa vauhtia naama hymyssä! Kun kompastuu -aika pian- sama alkaa alusta.
Pikkuveli on tässä asiassa sisukas. Vuosi sitten kun sai luistimet jalkaansa kuvitteli heti olevansa valmis luistelija. Mielikuva romuttui ensimmäisellä askeleella ja murhe oli suuri. Pelkkää itkua ja tyhmää koko luistelu! Otin sitten kaikki pedagogiset rippeeni käyttöön ja opetin miten hienoa on osata kaatua kuin spaghetti. Miten kaikki parhaat luistelijatkin opettelee ensin kaatumaan ettei satu ja sitten vasta luistelemaan.
Sama auttoi tänäkin vuonna ja sisulla on suomalainen ennenkin pärjännyt.
Puolet luistelusta oli pelkkää kaatumista-tahallista- niin että piti jo välillä huomautella ystävällisesti että voisi keskittyä nyt siihen pystyssä pysymiseen kun kaatuminen sujuu jo niin hienosti!Pääsee paremmin eteenpäin kun on pystyasennossa :)
Väliveli sitten. HUOH, syvä HUOH.
Hän haluaa luistella mutta ei osaa ja ei uskalla. Jalat tikkuina ja kauhusta kankeana pitää kiinni kaukalon laidoista ja huutaa kuin palosireeni jos yrittää puhua irrottamaan.
Suostui sentään posket punaisina luistelemaan pikkulapsille tarkoitetut tuen kanssa. Se vaan on väliveljelle turhan matala kun pitkä poika on.
Yrittänyttä ei laiteta...mutta kyllä varmaan ulkopuolinen mietti vähintäänkin että lapsi vastoin tahtoaan on jäälle kärrätty sen sortin huutoa kuului.
Häntä ei huijata millään spaghettitempuilla. Yritetty on.Hän tarvitsee tukea eikä yritä muuta ettei epäonnistu. HUOH.
Samanlainen tuo isoveli oli muinoin-muistan hämärästi. Tietty raja pitää ylittää ja homma lähtee sujumaan ihan itsestään. Se raja on jossain lapsen sisällä ja kukaan ei voi auttaa sen yli.
Toivottavasti tätä talvea piisaa vielä niin ehtii harjoitella sitä rajan ylittämistä jokainen...
ennenkuin koittaa kevät ja sama show apupyörien kanssa :D
Viimeksi olen luistellut yläasteella ja siitä on kauan.
Totuuden nimissä sanottava että kyllä pidin siskon luistimia jalassa kerran joitain vuosia sitten, mutta ei sitä voi luisteluksi sanoa-huomasi vain että taito ei unohdu kokonaan- ruostuu kyllä :)
Näin jo viime talvena kauniit luistimet. Sellaiset joissa kirjailua sivuissa-ei siis ihan perusvalkoiset.
Pienenä koulutyttönä minulla oli äidin lapsuusaikaiset palokunnan punaiset taitoluistimet ja niihin suhteeni oli viha-rakkaus mallia. Toisaalta ne olivat hienot mutta oli ahdistavaa kun kaikki aina huomasivat ne joka paikassa. Harmi että ne mahtuivat vain hetken ja äitini on aina ollut kovin ahkera kierrättämään maallista tavaraa eikä säilönyt niitä tuleville sukupolville.
Joulun taudit versus pakkanen saivat meidän pysymään sisällä ja ihailimme maisemia vain ikkunasta.
Alkuviikosta oli mukava leppeä -3 asteen pakkanen ja menimme potkukelkoilla lasten kanssa luistelemaan. Itse pysyin vielä kengillä. Ulkona kolmet luistimet sidottuani kun tiesin että ei huvita enää änkeä omia luistimia nauhoittamaan. Isoveli selviää hokkareistaan mutta tarvitsee hänkin uusien kovien luistimiensa kanssa apua eli neljä kertaa sormet kipeinä kiskoin naruja.
Eilen kuitenkin loppiaisen kunniaksi menimme jäähalliin yleisövuorolle. Ulkona paukkui nimittäin parikymmentä astetta pakkasta eikä noita pikkukirppuja siinä säässä kauan voi ulkoiluttaa tottumattomia ovat. Saati että siinä kelissä ei kyllä sido yksiäkään nauhoja!
Jalat tulivat luistellessa kipeiksi. Miten voivatkin tuntua niin kauhealta sillä hetkellä-onneksi kipu ei jatku. Tunnin aikana oli pakko lepuutella jalkoja.
Oli hauska huomata että tosiaan pystyy luistelemaan ihan katu-uskottavasti edelleen.
Piruetit jätin kyllä suosiolla muille...mutta kivaa se oli kuten muinoinkin. Tämä talvi on vielä tämmöistä vedä-kisko-nosta-roikota-kanna-maanittele-luistelua.
Pikkusisko haluaa luistella mutta ei osaa ja hänen ympäripuhumisensa on taitolaji.
Pieni vetelä kiukutteleva MYY makaa jäällä ja ulisee ettei osaa luistella ja kun hänet vain nostaa pystyyn mennä viuhtoo hurjaa vauhtia naama hymyssä! Kun kompastuu -aika pian- sama alkaa alusta.
Pikkuveli on tässä asiassa sisukas. Vuosi sitten kun sai luistimet jalkaansa kuvitteli heti olevansa valmis luistelija. Mielikuva romuttui ensimmäisellä askeleella ja murhe oli suuri. Pelkkää itkua ja tyhmää koko luistelu! Otin sitten kaikki pedagogiset rippeeni käyttöön ja opetin miten hienoa on osata kaatua kuin spaghetti. Miten kaikki parhaat luistelijatkin opettelee ensin kaatumaan ettei satu ja sitten vasta luistelemaan.
Sama auttoi tänäkin vuonna ja sisulla on suomalainen ennenkin pärjännyt.
Puolet luistelusta oli pelkkää kaatumista-tahallista- niin että piti jo välillä huomautella ystävällisesti että voisi keskittyä nyt siihen pystyssä pysymiseen kun kaatuminen sujuu jo niin hienosti!Pääsee paremmin eteenpäin kun on pystyasennossa :)
Väliveli sitten. HUOH, syvä HUOH.
Hän haluaa luistella mutta ei osaa ja ei uskalla. Jalat tikkuina ja kauhusta kankeana pitää kiinni kaukalon laidoista ja huutaa kuin palosireeni jos yrittää puhua irrottamaan.
Suostui sentään posket punaisina luistelemaan pikkulapsille tarkoitetut tuen kanssa. Se vaan on väliveljelle turhan matala kun pitkä poika on.
Yrittänyttä ei laiteta...mutta kyllä varmaan ulkopuolinen mietti vähintäänkin että lapsi vastoin tahtoaan on jäälle kärrätty sen sortin huutoa kuului.
Häntä ei huijata millään spaghettitempuilla. Yritetty on.Hän tarvitsee tukea eikä yritä muuta ettei epäonnistu. HUOH.
Samanlainen tuo isoveli oli muinoin-muistan hämärästi. Tietty raja pitää ylittää ja homma lähtee sujumaan ihan itsestään. Se raja on jossain lapsen sisällä ja kukaan ei voi auttaa sen yli.
Toivottavasti tätä talvea piisaa vielä niin ehtii harjoitella sitä rajan ylittämistä jokainen...
ennenkuin koittaa kevät ja sama show apupyörien kanssa :D
maanantai 4. tammikuuta 2010
Untuvaan...tiemme kulkee..
Tämä ehkä kuulostaa jonkun pohjoisemmassa asuvan korvaan jo hieman höntiltä ihastella talvea.
Talvi vain on nyt niin ihana. Viimeksi tosiaan oli näin oikeaa talvea eteläisessä suomessa ihan vuosituhannen alussa. Muistan sen hyvin. Silloin mietin miten pukea pieni esikoinen, jonka oli vaikea kävellä paksuissa talvivaatteissa korkeissa nietoksissa.
Sitä ennen oli paljon lunta ja pakkasta joskus vuonna -98.
Senkin muistan hyvin. Olimme miehen kanssa vastikään tutustuneet, elimme jo kuitenkin yhteistä elämää. Päätimme viettää hiihtoloman appivanhempien silloisella mökillä saaristossa.
Meillä oli käytössä heidän pikkuruinen autonsa ja joka yön aikana se auto hautautui tienposkessa lumihankeen. Ensin satoi hurjasti lunta koko yön ja homman viimeisteli traktori joka aamutuimaan ajeli ohi ja aurasi tieltä KAIKEN lumen auton päälle.
Me sanan varsinaisessa merkityksessä kaivoimme auton joka aamu hangesta. Ihan vain siksi että kaksi kertaa viikon aikana miehen oli ajeltava kaupunkiin pakollisille luennoille, jotka eivät keskeytyneet hiihtolomankaan ajaksi. Pelkäsimme että jos emme kaiva autoa joka aamu esiin, se ei enää jonain kertana onnistu!
Teimme koko viikon vain lumitöitä ja istuimme kaminan lämmössä saunamökissä.
Jos mieli ulos piti aloittaa lumityöt uudestaan kun lunta vain pyrytti ja pyrytti.
Mies hiihti lähipellolla urhoollisena-latu umpeutui samaa tahtia takana kuin hän jatkoi matkaansa eteenpäin. Ainakin se oli superliikuntaa!
Toinen koiramme oli hoidossa sillä juoksuaikainen narttu oli mielestäni epäilyttävä yhdistelmä vapaana juoksenteluun upeissa talvimaisemissa.
Nuori harjakoiramme oli mukana mutta reppana ei voinut liikkua kuin kapeilla poluilla joita hikipäässä kaivoimme aina uudelleen ja uudelleen esiin. Lunta oli niin paljon että koira olisi hukkunut hankeen-ihan kuin joululaulussa-vedimme koiraa peittoon käärittynä pulkassa perässä. Mies hiihti koira repussa vatsan päällä. Meidän talvikuvat olivat aika erikoisia sinä vuonna.
Sitä ennen en muista kunnon talvia kuin hämärästi ja lopulta ollaan omassa lapsuudessa kun talvet olivat oikeita ja siitä on jo kauan. Silloin näytti juuri tältä kuin nyt.
Puut ja pensaat notkuvat lunta ja pakkasta on välillä niin paljon että pitää miettiä tarkeneeko ulkoilla-kun ei ole tottunut niin koviin pakkasiin.
Tänään pakkasen pitäisi olla hieman hellempi ja menemme nauttimaan lumesta pihalle.
Pienet ovat olleet koko joululoman niin köhäisiä ja nuhaisia että kunnon pakkasiin heitä ei ole voinut viedä paljonkaan ja olemme todella lojuneet sisällä-alkaa piisata!
Nyt ylös ulos ja pihalle!
LUMISTA VIIKKOA JOKAISELLE..te jotka töihinne jo kiiruhdatte-älkää hermostuko kun maailma on sekaisin loman ja lumen jäljiltä. Te joilla on aikaa nauttia, tehkää niin!
torstai 31. joulukuuta 2009
Vuoden viimeinen päivä
Elän hyvin vahvasti vuodenkierron mukaan.
En tule asiaa useinkaan ajatelleeksi.
Jouluna olen ilosta huolimatta usein surumielinen.
Nykyään tuntuu ettei ole joululaulua joka ei saisi minua itkemään.
Olen aina rakastanut joululauluja mutta nykyään niin moni niistä osuu vieläkin enemmän sanoituksillaan ja jos ei sanat niin joku tietty melodia saa aina kyyneleet silmiini.
Uuden vuoden koittaessa puhkun yleensä intoa.
Kevät on jo oven takana. Vaikka nautinkin kunnon talvesta, upeista lumisista maisemista.
Odotan jo kevättä, sitä miten kasvit nousevat maasta ja puutarha alkaa kukoistaa.
Haluan unohtaa sen tosiasian että pitkään piha on kurainen lillinki ja manaan kevään syvimpaan pimeyteen minkä tiedän. Nyt on talvi ja koko maisema on talven ihmemaata joka muuttuu keväällä kukkamereksi. Se valaa ihmiseen hyvää mieltä. Kesä vilahtaa aina yhtä nopeasti ohitseni. En nauti helteistä mutta kesän vehreys ja kauneus huumaa minut joka vuosi uudelleen.
Syksyssä odotan kuulaita kirpeitä päiviä. Haluan unohtaa monen kuukauden harmauden ja sateen.
Syksy on aina hieman synkeää aikaa mutta loppusyksyllä alkaa jo odottaa joulun tunnelmaa...
Nyt vanhaa vuotta katsoo viisaana. Näkee mitä kivaa on tapahtunut vuoden mittaan.
Huomaa että kurjat asiat eivät kuitenkaan olleet maailmanloppu.
Tämä on ollut jonkinlainen selviytymisvuosi omalla kohdalla.
Takana vuosia joiden aikana tapahtui niin kamalia, että tänä vuonna on ollut uupunut.
Ei sairaassa mielessä, vaan nimenomaan niin että on tajunnut miten paljon aikasemmin tapahtuneet asiat ovat kuluttaneet ja sitoneet energiaa.Nyt on saanut olla väsynyt.
Nyt on voinut opetella elämään ilman että aina on surua ja pelkoa..se on vaikeaa.
Tajuta että kaikki on hyvin - ihan oikeasti.
Ihminen on vahva ja selviää.
Olen usein ennenkin huomannut, että kaikesta huolimatta olen onnellinen.
Elämämme on onnellinen. Murheille en halua antaa jalansijaa.
En koe olevani mikään "super" positiivinen. Enimmäkseen olen kai positiivisen realistinen.
Vanha viisaus sanoi jotain sellaista että: "Elämä ei ole voittamattomia vaikeuksia vaan vaikeuksia jotka pitää voittaa."
Toisaalta tämän bloginkin jo aikoinaan muualla aloitin siksi että tallennan niitä hyviä asioita pääosin muistiin. Blogin myötä, vihdoinkin olen tehnyt jotain säännöllisesti, olen saanut lukea ihanien ihmisten ihanasta elämästä-kiitos jokaiselle blogissaan kirjoittelevalle.
Usein saa nauraa silmät kyynelissä, ihastella toinen toistaan upeampia valokuvia, lukea liikuttavia tarinoita.
En varmasti ehdi koneelle juuri silloin kun vuosi vaihtuu, vaikka rakastan kaikki käännekohtia ja juuri silloin olisi ihana toivottaa Uutta Vuotta. Perinteisesti kuitenkin lasten kanssa illalla on aika paljon puuhaa, mies huhkii töissä aina tämän yön.
Ihanaa, onnellista tai onnellisempaa ensi vuotta ihan jokaiselle!
Tunnelmaan pääsee hoilottamalla ABBA: tahdissa
En tule asiaa useinkaan ajatelleeksi.
Jouluna olen ilosta huolimatta usein surumielinen.
Nykyään tuntuu ettei ole joululaulua joka ei saisi minua itkemään.
Olen aina rakastanut joululauluja mutta nykyään niin moni niistä osuu vieläkin enemmän sanoituksillaan ja jos ei sanat niin joku tietty melodia saa aina kyyneleet silmiini.
Uuden vuoden koittaessa puhkun yleensä intoa.
Kevät on jo oven takana. Vaikka nautinkin kunnon talvesta, upeista lumisista maisemista.
Odotan jo kevättä, sitä miten kasvit nousevat maasta ja puutarha alkaa kukoistaa.
Haluan unohtaa sen tosiasian että pitkään piha on kurainen lillinki ja manaan kevään syvimpaan pimeyteen minkä tiedän. Nyt on talvi ja koko maisema on talven ihmemaata joka muuttuu keväällä kukkamereksi. Se valaa ihmiseen hyvää mieltä. Kesä vilahtaa aina yhtä nopeasti ohitseni. En nauti helteistä mutta kesän vehreys ja kauneus huumaa minut joka vuosi uudelleen.
Syksyssä odotan kuulaita kirpeitä päiviä. Haluan unohtaa monen kuukauden harmauden ja sateen.
Syksy on aina hieman synkeää aikaa mutta loppusyksyllä alkaa jo odottaa joulun tunnelmaa...
Nyt vanhaa vuotta katsoo viisaana. Näkee mitä kivaa on tapahtunut vuoden mittaan.
Huomaa että kurjat asiat eivät kuitenkaan olleet maailmanloppu.
Tämä on ollut jonkinlainen selviytymisvuosi omalla kohdalla.
Takana vuosia joiden aikana tapahtui niin kamalia, että tänä vuonna on ollut uupunut.
Ei sairaassa mielessä, vaan nimenomaan niin että on tajunnut miten paljon aikasemmin tapahtuneet asiat ovat kuluttaneet ja sitoneet energiaa.Nyt on saanut olla väsynyt.
Nyt on voinut opetella elämään ilman että aina on surua ja pelkoa..se on vaikeaa.
Tajuta että kaikki on hyvin - ihan oikeasti.
Ihminen on vahva ja selviää.
Olen usein ennenkin huomannut, että kaikesta huolimatta olen onnellinen.
Elämämme on onnellinen. Murheille en halua antaa jalansijaa.
En koe olevani mikään "super" positiivinen. Enimmäkseen olen kai positiivisen realistinen.
Vanha viisaus sanoi jotain sellaista että: "Elämä ei ole voittamattomia vaikeuksia vaan vaikeuksia jotka pitää voittaa."
Toisaalta tämän bloginkin jo aikoinaan muualla aloitin siksi että tallennan niitä hyviä asioita pääosin muistiin. Blogin myötä, vihdoinkin olen tehnyt jotain säännöllisesti, olen saanut lukea ihanien ihmisten ihanasta elämästä-kiitos jokaiselle blogissaan kirjoittelevalle.
Usein saa nauraa silmät kyynelissä, ihastella toinen toistaan upeampia valokuvia, lukea liikuttavia tarinoita.
En varmasti ehdi koneelle juuri silloin kun vuosi vaihtuu, vaikka rakastan kaikki käännekohtia ja juuri silloin olisi ihana toivottaa Uutta Vuotta. Perinteisesti kuitenkin lasten kanssa illalla on aika paljon puuhaa, mies huhkii töissä aina tämän yön.
Ihanaa, onnellista tai onnellisempaa ensi vuotta ihan jokaiselle!
Tunnelmaan pääsee hoilottamalla ABBA: tahdissa
tiistai 29. joulukuuta 2009
Lumipyry
Joulu sujui rauhallisesti, jos nyt tällä kokoonpanolla koskaan rauhaisa tarkoittaa samaa kuin suurimman osan muuta ihmiskuntaa huusholleissa.
Pääsimme jouluruuista eroon kolmen päivän aikana. Olen oikein tyytyväinen.
Kuitenkin kaapit notkuivat ruokaa joulun alla, kun aatoksi ruokapöytään kokoontui 6 aikuista, neljä lasta ja sylivauva. Joulupäivänä söimme omalla porukalla tuhdin brunssin jouluruokaa.
Tapanina vielä kokosimme siskon kanssa kaikki tähteet ja tuhosimme ne yhdessä neljän aikuisen ja seitsemän lapsen voimin.
Sunnuntaina täytimme lapsille annetun lupauksen, että kun jouluruoat on syöty reippaasti pois, pidetään pizzapäivä. Eilen minun toiveeni täyttyi ja söimme intialaista ruokaa. Rakastan intialaista ruokaa. Liian harvoin on mahdollista käydä ulkona syömässä. Nytkään edes loman kunniaksi emme voineet lähteä vaikka koko porukalla kun on tautia.
Intialainen ruoka on jostain syystä sellaista etten osaa sitä tehdä. En ole löytänyt sopivia reseptejä.
Jouluna oli paljon lunta ja kunnolla pakkasta (suom.huom. -10 asteessa keikuttiin) ja se on oikeasti ihmeellistä täällä kolkassa Suomea nykyään.
Totuus paljastui kyllä eilen kun satoi kaatamalla vettä koko päivän.
Tilanne ei kuitenkaan ole vielä toivoton, sillä maa pysyi kaatosateesta huolimatta valkeana.
Ollaan edelleen plussan puolella mutta taivaalta pyryttää suuria lumihiutaleita.
Eilisen sateen jäljet ovat jo peittyneet kauan sitten ja kohta on taas tehtävä lumitöitä.
Pakkasta on ehkä tulevaisuudessa luvassa.
Kasasimme viikonloppuna pienelle kohoumalle lunta, siihen tulee perinteisesti lapsille pienen pieni liukumäki. Mäki ainakin tiivistyi vesisateessa ja saa nyt uutta nuoskalunta niskaan...tulee hyvä liuku!
Pikkuveli potee akuuttia laryngiittia ja olemme valvoneet kolme yötä enemmän ja vähemmän vahtien että henki pihisee. Käyty haukkomassa kylmää ulkoilma ja toivottu että tauti menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin.
Tauti sotkee hiukan lomasuunnitelmia. Sen lisäksi että ulkoilu on jäänyt liian vähälle, ystäväni perheineen ulkomailta on Suomessa. Emme kuitenkaan voi tavata jos ollaan sairaina...pitää toivoa että tauti helpottaa tai yrittää sopia vain aikuisten väliset treffit.
Isoveli sai vihdoin "omaan" käyttöön vanhan kannettavan. Meillä on kaapissa lojumassa vanha kone, jota mies kutsuu "poljettavaksi" koska se toimii niin huonosti ja hitaasti.
Esikko on pitkään vonkunut sitä omaan käyttöön. Sovimme nyt että saa kirjoitella sillä ja opetella tekstinkäsittelyä. Nettiin sillä ei pääse- periaatteeni kun on, että kaikki käyttävät nettiä olohuoneessa kaiken kansan nähtävillä.
Meillä ei sulkeuduta omaan huoneeseen pelaamaan ties mitä. NIH!
Tosin nyt ei viikkoon pelattaisi mitään muutenkaan. Huono käytös kulminoitui nimittäin niin että ilmoitin koko katraalle että viikkoon ei katsota yhtään lastenohjelmaa eikä pelata tietokoneella sekuntiakaan.
Peliaika ja tv ovat meillä muutenkin hyvin rajoitettua toimintaa ja rangaistus on siksi kova mutta toimiva. Lapset ovat nytkin koko aamun pelanneet kortti-ja lautapelejä ja leikkineen rauhassa.
Meillä perinteiset lautapelit ovat suuressa suosiossa -olleet aina.
Väliveli ja isoveli ovat olleet aina oikeita pelihirmuja. Pikkuveli alkaa nyt olla kärryillä ja neiti prinsessa ei vielä useimmiten halua pelata kun ei jaksa odottaa vuoroaan kuin kaksi kierrosta. Hän keskittyy palapeleihin, niitä kun voi koota juuri silloin ja juuri niin monta kertaa kuin hänen ylhäisyytensä pikku myy haluaa :)Itse yleensä seuraan tyytyväisenä vierestä kun iskä pelaa lasten kanssa tai lapset pelaavat keskenään.
Lumipyry sankkenee koko ajan. IHANAA!!!
Pääsimme jouluruuista eroon kolmen päivän aikana. Olen oikein tyytyväinen.
Kuitenkin kaapit notkuivat ruokaa joulun alla, kun aatoksi ruokapöytään kokoontui 6 aikuista, neljä lasta ja sylivauva. Joulupäivänä söimme omalla porukalla tuhdin brunssin jouluruokaa.
Tapanina vielä kokosimme siskon kanssa kaikki tähteet ja tuhosimme ne yhdessä neljän aikuisen ja seitsemän lapsen voimin.
Sunnuntaina täytimme lapsille annetun lupauksen, että kun jouluruoat on syöty reippaasti pois, pidetään pizzapäivä. Eilen minun toiveeni täyttyi ja söimme intialaista ruokaa. Rakastan intialaista ruokaa. Liian harvoin on mahdollista käydä ulkona syömässä. Nytkään edes loman kunniaksi emme voineet lähteä vaikka koko porukalla kun on tautia.
Intialainen ruoka on jostain syystä sellaista etten osaa sitä tehdä. En ole löytänyt sopivia reseptejä.
Jouluna oli paljon lunta ja kunnolla pakkasta (suom.huom. -10 asteessa keikuttiin) ja se on oikeasti ihmeellistä täällä kolkassa Suomea nykyään.
Totuus paljastui kyllä eilen kun satoi kaatamalla vettä koko päivän.
Tilanne ei kuitenkaan ole vielä toivoton, sillä maa pysyi kaatosateesta huolimatta valkeana.
Ollaan edelleen plussan puolella mutta taivaalta pyryttää suuria lumihiutaleita.
Eilisen sateen jäljet ovat jo peittyneet kauan sitten ja kohta on taas tehtävä lumitöitä.
Pakkasta on ehkä tulevaisuudessa luvassa.
Kasasimme viikonloppuna pienelle kohoumalle lunta, siihen tulee perinteisesti lapsille pienen pieni liukumäki. Mäki ainakin tiivistyi vesisateessa ja saa nyt uutta nuoskalunta niskaan...tulee hyvä liuku!
Pikkuveli potee akuuttia laryngiittia ja olemme valvoneet kolme yötä enemmän ja vähemmän vahtien että henki pihisee. Käyty haukkomassa kylmää ulkoilma ja toivottu että tauti menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin.
Tauti sotkee hiukan lomasuunnitelmia. Sen lisäksi että ulkoilu on jäänyt liian vähälle, ystäväni perheineen ulkomailta on Suomessa. Emme kuitenkaan voi tavata jos ollaan sairaina...pitää toivoa että tauti helpottaa tai yrittää sopia vain aikuisten väliset treffit.
Isoveli sai vihdoin "omaan" käyttöön vanhan kannettavan. Meillä on kaapissa lojumassa vanha kone, jota mies kutsuu "poljettavaksi" koska se toimii niin huonosti ja hitaasti.
Esikko on pitkään vonkunut sitä omaan käyttöön. Sovimme nyt että saa kirjoitella sillä ja opetella tekstinkäsittelyä. Nettiin sillä ei pääse- periaatteeni kun on, että kaikki käyttävät nettiä olohuoneessa kaiken kansan nähtävillä.
Meillä ei sulkeuduta omaan huoneeseen pelaamaan ties mitä. NIH!
Tosin nyt ei viikkoon pelattaisi mitään muutenkaan. Huono käytös kulminoitui nimittäin niin että ilmoitin koko katraalle että viikkoon ei katsota yhtään lastenohjelmaa eikä pelata tietokoneella sekuntiakaan.
Peliaika ja tv ovat meillä muutenkin hyvin rajoitettua toimintaa ja rangaistus on siksi kova mutta toimiva. Lapset ovat nytkin koko aamun pelanneet kortti-ja lautapelejä ja leikkineen rauhassa.
Meillä perinteiset lautapelit ovat suuressa suosiossa -olleet aina.
Väliveli ja isoveli ovat olleet aina oikeita pelihirmuja. Pikkuveli alkaa nyt olla kärryillä ja neiti prinsessa ei vielä useimmiten halua pelata kun ei jaksa odottaa vuoroaan kuin kaksi kierrosta. Hän keskittyy palapeleihin, niitä kun voi koota juuri silloin ja juuri niin monta kertaa kuin hänen ylhäisyytensä pikku myy haluaa :)Itse yleensä seuraan tyytyväisenä vierestä kun iskä pelaa lasten kanssa tai lapset pelaavat keskenään.
Lumipyry sankkenee koko ajan. IHANAA!!!
torstai 24. joulukuuta 2009
Jouluaatto on nyt herttaisin...
Tähtitaivas on sysimusta ja ollaan onnellisesti jouluaaton puolella.
Otetaan kimppu punaisia joulutulppaaneja-paljon punaisia joulutulppaaneja.
Sytytetään kynttilöitä. Kuusi koristettuna tuoksuu olohuoneessa.
Lapset uinuvat ja näkevät unia tontuista.
Muutaman tunnin päästä herään keittämään riisipuuroa- joku saa tänäkin vuonna mantelin.
Jos kurkistaa sohvan taakse, voi nähdä tontun-tai villakoiran mutta kynttilänvalossa ei näe niin tarkasti. Tuijotan mieluummin Helleborusta, joka sulostuttaa sohvapöydällä jouluani.
Kukkapenkissä sen sukulaiset ovat valkoisen hangen uumenissa turvassa.
Yöllä omenapuun oksille on laskeutunut hopeisia koristeita-odotan milloin lapset huomaavat tontut työt...
Maa on valkea ja pakkanen paukkuu-en toivo joululta mitään muuta.
Joulun taikaa, ilon aikaa - juuri sinulle!
Otetaan kimppu punaisia joulutulppaaneja-paljon punaisia joulutulppaaneja.
Sytytetään kynttilöitä. Kuusi koristettuna tuoksuu olohuoneessa.
Lapset uinuvat ja näkevät unia tontuista.
Muutaman tunnin päästä herään keittämään riisipuuroa- joku saa tänäkin vuonna mantelin.
Jos kurkistaa sohvan taakse, voi nähdä tontun-tai villakoiran mutta kynttilänvalossa ei näe niin tarkasti. Tuijotan mieluummin Helleborusta, joka sulostuttaa sohvapöydällä jouluani.
Kukkapenkissä sen sukulaiset ovat valkoisen hangen uumenissa turvassa.
Yöllä omenapuun oksille on laskeutunut hopeisia koristeita-odotan milloin lapset huomaavat tontut työt...
Maa on valkea ja pakkanen paukkuu-en toivo joululta mitään muuta.
Joulun taikaa, ilon aikaa - juuri sinulle!
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Turun linnan tonttu-ukko
Edellä mainittu tonttu on meidän perheessä kuumaa kamaa.
Turun historia on mielenkiintoinen ja lapsetkin siitä mielellään lukevat ja kuulevat tarinoita.
Satuin sitten bongaamaan että juuri tänään pääsee kiertelemään Turun linnan tonttu-ukon yllätysretkellä.
Tällä porukalla aikamoinen suoritus päätyä autoon kaupunkivaatteissa, joissa kestää pakkasta, noin tunnissa.(Eikä kukaan saanut itku potku raivaria!)
Siis lähtökohtana kaikki aamupalan jälkeen lorvimassa yöpuvuissa.
Esikoinen oli ensin vastentahtoinen lähtemään kanssamme. "Tontun on ihan tyhmiä"-kuulemma.
Pistin sen yleisen väsymyksen piikkiin-alkaa olla vuosi ja energiat selvästi loppu ja kinaa tulee aivan käsittämättömistä asioista. (kuten vaikka viikko sitten siitä että ei halua lukea kokeisiin ollenkaan-lapsi joka nyt lukee niihin noin 10 minuuttia ja osaa sitten kaiken)
Siis pääsimme kaikki onnellisesti linnaan asti ajoissa. Kierros kun alkoi tiettyyn aikaan.
Turun linnan tonttu-ukon aarretta vartioiva susi opasti meitä ja monia muita lapsiperheitä, jotka olivat kierrokselle saapuneet, puuhakkaasti läpi linnan.
Kierros oli antoisa lapsille ja aikuisille. Itse olen linnan kiertänyt lukemattomima kertoja elämäni aikana joten oli kiva kun ei "maistunut puulta" vaan itsekin oppi ja muisti taas asioita.
Huippua oli se että ihan oikeasti tapasimme tonttu-ukon ja vieläpä useita kertoja. Kuulemma tonttu-ukko karttaa alle 120cm ihmisiä sillä niistä pääsee niin paha ääni. Uskomatonta mutta meidän revohkamme oli hiljainen ja innostunut ja törmäsimmekin tonttuun tämän tästä linnassa seikkaillessamme. Löysimme jopa pienen kiven, jonka pikkuveli sai kunnian antaa tontulle torniin tullutta aukkoa korjaamaan. Opassusi kovin toivoi josko tonttu muuttaisi kiven kultakimpaleeksi mutta tonttu ei virkannut mitään.
Ystävämme Tatu ja Patu seikkailevat myös parhaillaan Turun linnassa kertoen suomalaisista ja suomalaisuudesta. Lapsille löytyi sielläkin siis erityistä katsottavaa.
Olipa konkkaronkka niin kiltti että lopussa tonttu-ukko antoi aarteistaan jokaiselle pienen muiston ja vilkutuksen.Yllätys oli suuri kun säkistä löytyi myös se löytämämme kivi-kullaksi muuttuneena!
Olen periaatteessa vastaan kaikenlaista ylilmääräistä hurlumheitä mutta juuri näin pienetkin lapset innostuvat historiasta, museoista ja ne jäävät heidän mieliinsä elävinä. Kun ne joskus putkahtavat historian kirjasta nenän eteen-ehkä sieltä muistilokeroista löytyy pieniä yksityiskohtia ja hauskoja tarinoita.
Sitten pikaisesti kävimme keskikaupungilla ihailemassa jouluikkunoita. Se juontaa jo omaan lapsuuteeni. Turussa perinteisesti kaksi suurta tavarataloa laittavat suuren jouluikkunan lapsille. Nykyikkunat ovat aika kaukana niistä mitä muistan omasta lapsuudesta-siis lähinnä määrältään. Laatu kyllä ainakin osittain on sentään säilynyt.
Lapset ainakin olivat haltioissaan kun metsäneläimet viettivät joulua ja pieniä yksityiskohtia jaksettiin tutkailla kauan.
Söimme lasten toiveesta pitsaa ja illan hämärtyessä palasimme kotiin. Nyt on legoleikit parhaimmillaan. Isäntä lähti hiihtämään esikoisen kanssa. Pääsivät eilen ensimmäistä kertaa suksille. Pienet toki pulkkailivat samalla. En muista milloin tällaista olisi tapahtunut täällä ennen joulua!
Nyt siis otetaan ilo irti talvesta.
Turun historia on mielenkiintoinen ja lapsetkin siitä mielellään lukevat ja kuulevat tarinoita.
Satuin sitten bongaamaan että juuri tänään pääsee kiertelemään Turun linnan tonttu-ukon yllätysretkellä.
Tällä porukalla aikamoinen suoritus päätyä autoon kaupunkivaatteissa, joissa kestää pakkasta, noin tunnissa.(Eikä kukaan saanut itku potku raivaria!)
Siis lähtökohtana kaikki aamupalan jälkeen lorvimassa yöpuvuissa.
Esikoinen oli ensin vastentahtoinen lähtemään kanssamme. "Tontun on ihan tyhmiä"-kuulemma.
Pistin sen yleisen väsymyksen piikkiin-alkaa olla vuosi ja energiat selvästi loppu ja kinaa tulee aivan käsittämättömistä asioista. (kuten vaikka viikko sitten siitä että ei halua lukea kokeisiin ollenkaan-lapsi joka nyt lukee niihin noin 10 minuuttia ja osaa sitten kaiken)
Siis pääsimme kaikki onnellisesti linnaan asti ajoissa. Kierros kun alkoi tiettyyn aikaan.
Turun linnan tonttu-ukon aarretta vartioiva susi opasti meitä ja monia muita lapsiperheitä, jotka olivat kierrokselle saapuneet, puuhakkaasti läpi linnan.
Kierros oli antoisa lapsille ja aikuisille. Itse olen linnan kiertänyt lukemattomima kertoja elämäni aikana joten oli kiva kun ei "maistunut puulta" vaan itsekin oppi ja muisti taas asioita.
Huippua oli se että ihan oikeasti tapasimme tonttu-ukon ja vieläpä useita kertoja. Kuulemma tonttu-ukko karttaa alle 120cm ihmisiä sillä niistä pääsee niin paha ääni. Uskomatonta mutta meidän revohkamme oli hiljainen ja innostunut ja törmäsimmekin tonttuun tämän tästä linnassa seikkaillessamme. Löysimme jopa pienen kiven, jonka pikkuveli sai kunnian antaa tontulle torniin tullutta aukkoa korjaamaan. Opassusi kovin toivoi josko tonttu muuttaisi kiven kultakimpaleeksi mutta tonttu ei virkannut mitään.
Ystävämme Tatu ja Patu seikkailevat myös parhaillaan Turun linnassa kertoen suomalaisista ja suomalaisuudesta. Lapsille löytyi sielläkin siis erityistä katsottavaa.
Olipa konkkaronkka niin kiltti että lopussa tonttu-ukko antoi aarteistaan jokaiselle pienen muiston ja vilkutuksen.Yllätys oli suuri kun säkistä löytyi myös se löytämämme kivi-kullaksi muuttuneena!
Olen periaatteessa vastaan kaikenlaista ylilmääräistä hurlumheitä mutta juuri näin pienetkin lapset innostuvat historiasta, museoista ja ne jäävät heidän mieliinsä elävinä. Kun ne joskus putkahtavat historian kirjasta nenän eteen-ehkä sieltä muistilokeroista löytyy pieniä yksityiskohtia ja hauskoja tarinoita.
Sitten pikaisesti kävimme keskikaupungilla ihailemassa jouluikkunoita. Se juontaa jo omaan lapsuuteeni. Turussa perinteisesti kaksi suurta tavarataloa laittavat suuren jouluikkunan lapsille. Nykyikkunat ovat aika kaukana niistä mitä muistan omasta lapsuudesta-siis lähinnä määrältään. Laatu kyllä ainakin osittain on sentään säilynyt.
Lapset ainakin olivat haltioissaan kun metsäneläimet viettivät joulua ja pieniä yksityiskohtia jaksettiin tutkailla kauan.
Söimme lasten toiveesta pitsaa ja illan hämärtyessä palasimme kotiin. Nyt on legoleikit parhaimmillaan. Isäntä lähti hiihtämään esikoisen kanssa. Pääsivät eilen ensimmäistä kertaa suksille. Pienet toki pulkkailivat samalla. En muista milloin tällaista olisi tapahtunut täällä ennen joulua!
Nyt siis otetaan ilo irti talvesta.
torstai 17. joulukuuta 2009
Joulumietteitä
"Mistäköhän tuo suklaarasia oikein on voinut ilmestyä tuohon?! Voin vannoa ettei se ollut siinä aamulla" (Minä hajamielisesti: No, jospa tonttu on tuonut sen.)
"Niin varmaan, ne kyllä osaa hiippailla niin hirveän hiljaa..saanko mä maistaa edes yhden suklaan?"
(Et)
Kulmat ovat merkitsevästi kurtussa ja voi oikein nähdä miten pienessä mielessä surisee.
(väliveli kuvaili pienenä että hänen päässään kaikki ajatukset surisee ja pörisee kun hän ajattelee)
*kuuluu kynien rahinaa kun pojat jatkavat piirtelyä*
"Tilaakohan tonttu joka vuosi ison tavarankuljetuslentsikallisen uusia tarvikkeita sinne pohjoisnavalle-tai siis sinne pohjoiseen- että voi taas tehdä lisää lahjoja?"
Jaa-a, varmaan...siinäpä teillekin pähkinä purtavaksi.
Suklaarasiassa on aivan ihana Minna Immosen piirtämä kuva. Tonttuperhe kulkee jonossa. Juuri samanlainen kuin meidän perhe :) tätä rasiaa ei avata aivan ensimmäisen himon iskiessä vaan ensin ihaillaan ja syödään muut suklaat...
"Niin varmaan, ne kyllä osaa hiippailla niin hirveän hiljaa..saanko mä maistaa edes yhden suklaan?"
(Et)
Kulmat ovat merkitsevästi kurtussa ja voi oikein nähdä miten pienessä mielessä surisee.
(väliveli kuvaili pienenä että hänen päässään kaikki ajatukset surisee ja pörisee kun hän ajattelee)
*kuuluu kynien rahinaa kun pojat jatkavat piirtelyä*
"Tilaakohan tonttu joka vuosi ison tavarankuljetuslentsikallisen uusia tarvikkeita sinne pohjoisnavalle-tai siis sinne pohjoiseen- että voi taas tehdä lisää lahjoja?"
Jaa-a, varmaan...siinäpä teillekin pähkinä purtavaksi.
Suklaarasiassa on aivan ihana Minna Immosen piirtämä kuva. Tonttuperhe kulkee jonossa. Juuri samanlainen kuin meidän perhe :) tätä rasiaa ei avata aivan ensimmäisen himon iskiessä vaan ensin ihaillaan ja syödään muut suklaat...
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Huomenta
Hengissä ollaan. Olo ei edelleenkään ole mikään " Ooh heräsinpä virkeänä tänään taidankin tehdä suursiivouksen!"-olo mutta eilen olin tolpillani koko päivän eikä tauti ainakaan palannut, joten ehkä tässä uskaltaa luottaa että tämä tästä.
Eilen kirjoitin joulukortteja. Anteeksi te jotka saatte kortin, jos niissä lukee jotain outoa-se laitetaan kuumehuurujen piikkiin tänä vuonna. Kuvittelen kyllä etten tehnyt pahoja painovirheitä.
Kortit kun sinällään olivat valmiit kyllä ajoissa-kirjoittaminen oli tarkoituksella aikataulutettu viikonloppuun, jolloin en sitten ollutkaan kirjoituskunnossa ja eilen sitten kirjoitin kynä sauhuten...seliseliseli...
Samalla kahlatessani toinen toistaan ihanampia joulurunoja-joita muistiin olen kirjannut paljon, päätin ilahduttaa teitä täällä blogissa noilla runoilla. Joulukortteihin ne eivät koskaan kaikki ehdi.
Osa niin pitkiä että pitäisi aloittaa joulukorttien kirjoittaminen tammikuussa niin ehkä ehtisi postiin ajallaan ensi jouluna :D
Joka joulu myös aina löydän jotain uusia ja siten aina on jonossa niitä "tämänkin haluaisin laittaa"-runoja.
Maaria Leinonen on kirjoittanut useampia sykähdyttäviä joulumietelmiä.
"Käsillä hetki jonka soisit viipyvän
tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa suurempi
kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.
Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan,
jos oikea- se jatkuu
jotain säilyy
pysyy
säteilee
ensi jouluun
joulusta jouluun.
Oikea joulu on
jotain muuta
enemmän kuin sammuva kynttilä
kuihtuva kuusi
särkyvä lelu.
Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
levotonta
että sirpaleita tulee helposti
huomaamatta
vahingossa. "
Mukavaa päivää!
Eilen kirjoitin joulukortteja. Anteeksi te jotka saatte kortin, jos niissä lukee jotain outoa-se laitetaan kuumehuurujen piikkiin tänä vuonna. Kuvittelen kyllä etten tehnyt pahoja painovirheitä.
Kortit kun sinällään olivat valmiit kyllä ajoissa-kirjoittaminen oli tarkoituksella aikataulutettu viikonloppuun, jolloin en sitten ollutkaan kirjoituskunnossa ja eilen sitten kirjoitin kynä sauhuten...seliseliseli...
Samalla kahlatessani toinen toistaan ihanampia joulurunoja-joita muistiin olen kirjannut paljon, päätin ilahduttaa teitä täällä blogissa noilla runoilla. Joulukortteihin ne eivät koskaan kaikki ehdi.
Osa niin pitkiä että pitäisi aloittaa joulukorttien kirjoittaminen tammikuussa niin ehkä ehtisi postiin ajallaan ensi jouluna :D
Joka joulu myös aina löydän jotain uusia ja siten aina on jonossa niitä "tämänkin haluaisin laittaa"-runoja.
Maaria Leinonen on kirjoittanut useampia sykähdyttäviä joulumietelmiä.
"Käsillä hetki jonka soisit viipyvän
tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa suurempi
kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.
Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan,
jos oikea- se jatkuu
jotain säilyy
pysyy
säteilee
ensi jouluun
joulusta jouluun.
Oikea joulu on
jotain muuta
enemmän kuin sammuva kynttilä
kuihtuva kuusi
särkyvä lelu.
Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
levotonta
että sirpaleita tulee helposti
huomaamatta
vahingossa. "
Mukavaa päivää!
maanantai 14. joulukuuta 2009
Kun maas on hanki
ja järvet (ainakin lammikot) jäässä...
laulaisin täyttäkurkkua jos voisin saamatta kauheaa kohtausta.
Ulkona paukkuu huima 11 asteen pakkanen,
joka juuri hiukan kiristyy auringon kurkotellessa esiin taivaanrannasta.
Iloani sumentaa vain se että tauti ei ole vielä jättänyt minua.
Eilinen Lucianpäivän aamu herättiin kauniiseen pikkupakkaseen. Lapset olivat täydessä vauhdissa kuinkas muuten kuin jo kello kuusi.
Itselläni olo ei ollut vielä häävi mutta päätin että jostain on aloitettava ja puimme päällemme ja marssimme koko perhe nelijalkaisine ystävinemme lähimetsään. Paino sanalla _lähi_ sillä matkaa on jotakuinkin 50m. Koko metsä ei yhteensä ole kuin pieni kumpare mutta piisaa meille.
Otsalamput lasten päissä, kynttilälyhty mukanani, miehellä eväät repussa teimme aamiaisretken.
Pysähdyimme metsikköön juomaan kuumaa glögiä ja pipareita sekä suklaata. Koska oli niin pimeää uskalsin päästää tuon vauhtikoirankin vapaana kurvailemaan. Uskoin että se ei löytäisi rusakoita siinä pimeydessä.
Kotiin palasimme ja kaaduin sänkyyn. Oloni muuttui aivan kauheaksi ja päivän aikana taas nousi kuume.
Minä joka aina sanon että puolikuntoisena ei urheilla eikä tehdä mitään. Mutta kun ihan oikeasti tuntui siltä että oma olo aamulla oli kehno vain siksi että oli maannut monta päivää vähällä ruoalla ja juomalla. Kyllä kadutti. Koko päivän oli karmea olo.
Sanotaan että jokaiselle annetaan kannettavaksi sen minkä he kestävät-on näemmä minun onneksi siis niin etten tiedä mitä on migreeni. Pelkkä taudin mukana tuoma päänsärky teki hulluksi.
Miten lapsista voi lähteä niin julmetun riipaiseva ääni. Jos pitäisi valita vuoden pahin päivä se varmasti oli eilen. Pystyasennossa yskä äityy-nurinkurista, yleensä se on toisinpäin!
Onneksi oli aamun ihana lumihöttöinen hetki metsässä. Illan kruunasi se että mies päätti leipoa lasten kanssa pipareita. Sanottakoon että keittiö noin muuten on minun ristini.
Pipareiden leipominen ei ole mikään suosikkipuuhani, kokoan kyllä kernaasti muumitalon ja koristelen ja vaikka mitä kun vain joku on tehnyt ne palat. Mies on monena jouluna jo hoitanut sen kaulin, syön taikinaa, teen pipareita -osion kunnialla koko katraan kanssa.
Pipareiden tuoksu oli huumaava-tosin jopa ahdistava sillä mausteinen tuoksu jostain syystä pahensi kurkkukipua ja muruakaan ei tehnyt mieli maistaa.
Tänään olo tuntuu siltä, että hämärästi muistan olleeni joskus ihminen.
Pystyssä ei kovin kauan pysty olemaan ja puhua ei voi saamatta yskänpuuskaa.
Mutta ulkona on talvi-jouluun on niin vähän aikaa että jouluna ei ainakaan voi sataa vettä! EIHÄN???
Valokuvia? Ei tänäänkään, ei ole sattumoisin ollut energiaa etsiä kameran kadonnutta johtoa :(
Lupaan etsiä sen jahka olen kunnolla tolpillani ja laittaa tänne sitten kaikki ne ihanaiset jouluisetkin kuvat jotka olen kuvannut kameraan odottamaan.
laulaisin täyttäkurkkua jos voisin saamatta kauheaa kohtausta.
Ulkona paukkuu huima 11 asteen pakkanen,
joka juuri hiukan kiristyy auringon kurkotellessa esiin taivaanrannasta.
Iloani sumentaa vain se että tauti ei ole vielä jättänyt minua.
Eilinen Lucianpäivän aamu herättiin kauniiseen pikkupakkaseen. Lapset olivat täydessä vauhdissa kuinkas muuten kuin jo kello kuusi.
Itselläni olo ei ollut vielä häävi mutta päätin että jostain on aloitettava ja puimme päällemme ja marssimme koko perhe nelijalkaisine ystävinemme lähimetsään. Paino sanalla _lähi_ sillä matkaa on jotakuinkin 50m. Koko metsä ei yhteensä ole kuin pieni kumpare mutta piisaa meille.
Otsalamput lasten päissä, kynttilälyhty mukanani, miehellä eväät repussa teimme aamiaisretken.
Pysähdyimme metsikköön juomaan kuumaa glögiä ja pipareita sekä suklaata. Koska oli niin pimeää uskalsin päästää tuon vauhtikoirankin vapaana kurvailemaan. Uskoin että se ei löytäisi rusakoita siinä pimeydessä.
Kotiin palasimme ja kaaduin sänkyyn. Oloni muuttui aivan kauheaksi ja päivän aikana taas nousi kuume.
Minä joka aina sanon että puolikuntoisena ei urheilla eikä tehdä mitään. Mutta kun ihan oikeasti tuntui siltä että oma olo aamulla oli kehno vain siksi että oli maannut monta päivää vähällä ruoalla ja juomalla. Kyllä kadutti. Koko päivän oli karmea olo.
Sanotaan että jokaiselle annetaan kannettavaksi sen minkä he kestävät-on näemmä minun onneksi siis niin etten tiedä mitä on migreeni. Pelkkä taudin mukana tuoma päänsärky teki hulluksi.
Miten lapsista voi lähteä niin julmetun riipaiseva ääni. Jos pitäisi valita vuoden pahin päivä se varmasti oli eilen. Pystyasennossa yskä äityy-nurinkurista, yleensä se on toisinpäin!
Onneksi oli aamun ihana lumihöttöinen hetki metsässä. Illan kruunasi se että mies päätti leipoa lasten kanssa pipareita. Sanottakoon että keittiö noin muuten on minun ristini.
Pipareiden leipominen ei ole mikään suosikkipuuhani, kokoan kyllä kernaasti muumitalon ja koristelen ja vaikka mitä kun vain joku on tehnyt ne palat. Mies on monena jouluna jo hoitanut sen kaulin, syön taikinaa, teen pipareita -osion kunnialla koko katraan kanssa.
Pipareiden tuoksu oli huumaava-tosin jopa ahdistava sillä mausteinen tuoksu jostain syystä pahensi kurkkukipua ja muruakaan ei tehnyt mieli maistaa.
Tänään olo tuntuu siltä, että hämärästi muistan olleeni joskus ihminen.
Pystyssä ei kovin kauan pysty olemaan ja puhua ei voi saamatta yskänpuuskaa.
Mutta ulkona on talvi-jouluun on niin vähän aikaa että jouluna ei ainakaan voi sataa vettä! EIHÄN???
Valokuvia? Ei tänäänkään, ei ole sattumoisin ollut energiaa etsiä kameran kadonnutta johtoa :(
Lupaan etsiä sen jahka olen kunnolla tolpillani ja laittaa tänne sitten kaikki ne ihanaiset jouluisetkin kuvat jotka olen kuvannut kameraan odottamaan.
perjantai 11. joulukuuta 2009
Kuumehoureita
Tämä on sellainen "terveisiä sairastuvalta!"-viikko.
Esikoinen aloitti sairastamisen heräämällä maanantaiaamuna synkeänä.
Valitti että väsyttää muttei kuitenkaan saa unta.
Selvisi se syykin, lämpöä ja selvästi nousussa.
Itkua väänsi ja kiukutteki kun ilkeä äiti ei päästänyt kouluun.
Tunnissa kuume oli noussut niin ettei kouluun enää tehnytkään mieli vaan käpertyi nukkumaan.
Nukkui koko päivän kunnon kuumeessa.
Lepäsi tiistain ja keskiviikkona häntä ei pidellyt enää mikään.
Pienet toki saivat keskiviikoksi sen kuumeen ja nukkuivat sitten päiväunetkin että saatiin kuume rauhoittumaan.
Jotta elämä oikein kruunautuisi, sain kuumeen itsekin. Minä joka harvoin sairastun, sairastun sitten kunnolla.
Aamulla väsytti mutta kömmin suihkuun ja ajattelin että kyllä se elämäksi muuttuu...suihkusta kaaduin takaisin petiin ja en sitten kyennytkään enää nukkumaan.
Kuume nousi iltapäivällä hurjaksi ja laski välillä lepäämällä noustaakseen uudelleen.
Väliveli sai kuumeen tänään uudelleen. Hän kun on sellainen ettei lepää laakereillaan jos on hiukan lämpöä vaan touhuaa täysillä ellei naruilla kahlita sänkyyn.
Sairaana on aikaa ajatella kaikenlaista. Tässä otoksia väliveljen hajatelmista:
"Miksi ihmisillä on nämä?" (kulmakarvat ja kun itsellä on kuumetta 38 ja risat niin en totisesti kyennyt asiaa syvällisesti pähkäilemään)
Tyydyin selittämään jotain ympäripyöreää siitä että jos me ihmiset on joskus oltu apinoita, niin ne karvat voisi olla jäänne niiltä ajoilta...."mutta emmä ole kyllä mikään apina...etkä säkään äiti. Mutta jos vaikka isovanhemmat on olleet apinoita?!"
Koitin sitten muistuttaa että puhutaan sellaisista hyvin kauan sitten tapahtuneista asioista kuin vaikka dinosaurukset...mutta puheeni kaikui kuuroille korville ja nenänpäätään silittäessä päästiin seuraavaan pohdiskelunaiheeseen:
"Jos ihmisen pääkallo on samanlainen kuin merirosvolipussa niin sä äiti valehtelet, koska ei ihmisen päässä ole niitä koiranluita!"
(hetken jouduin nieleksimään hihitystäni, siis ei heti tullut mieleeni että ne merirosvolipun poikittaiset luut ovat lapsen mielessä koiranluita-siis sanan varsinaisessa merkityksessä-sellaisia luitahan koirat syövät)
"Miksi kuumeisena pitää juoda paljon? Miksei vain voisi syödä paljon karkkia?"
Nii-iin, sanopas se!
On hauska huomata että lapset ovat jo niin isoja, että kun en todella voinut sängystä nousta he kiltisti leikkivät ja piirsivät. En tosin halua ajatella miltä lastenhuoneissa näyttää. Olen tänään vielä sopivan puolikuntoinen kiivetäkseni yläkertaan katsomaan.
Esikoinen aloitti sairastamisen heräämällä maanantaiaamuna synkeänä.
Valitti että väsyttää muttei kuitenkaan saa unta.
Selvisi se syykin, lämpöä ja selvästi nousussa.
Itkua väänsi ja kiukutteki kun ilkeä äiti ei päästänyt kouluun.
Tunnissa kuume oli noussut niin ettei kouluun enää tehnytkään mieli vaan käpertyi nukkumaan.
Nukkui koko päivän kunnon kuumeessa.
Lepäsi tiistain ja keskiviikkona häntä ei pidellyt enää mikään.
Pienet toki saivat keskiviikoksi sen kuumeen ja nukkuivat sitten päiväunetkin että saatiin kuume rauhoittumaan.
Jotta elämä oikein kruunautuisi, sain kuumeen itsekin. Minä joka harvoin sairastun, sairastun sitten kunnolla.
Aamulla väsytti mutta kömmin suihkuun ja ajattelin että kyllä se elämäksi muuttuu...suihkusta kaaduin takaisin petiin ja en sitten kyennytkään enää nukkumaan.
Kuume nousi iltapäivällä hurjaksi ja laski välillä lepäämällä noustaakseen uudelleen.
Väliveli sai kuumeen tänään uudelleen. Hän kun on sellainen ettei lepää laakereillaan jos on hiukan lämpöä vaan touhuaa täysillä ellei naruilla kahlita sänkyyn.
Sairaana on aikaa ajatella kaikenlaista. Tässä otoksia väliveljen hajatelmista:
"Miksi ihmisillä on nämä?" (kulmakarvat ja kun itsellä on kuumetta 38 ja risat niin en totisesti kyennyt asiaa syvällisesti pähkäilemään)
Tyydyin selittämään jotain ympäripyöreää siitä että jos me ihmiset on joskus oltu apinoita, niin ne karvat voisi olla jäänne niiltä ajoilta...."mutta emmä ole kyllä mikään apina...etkä säkään äiti. Mutta jos vaikka isovanhemmat on olleet apinoita?!"
Koitin sitten muistuttaa että puhutaan sellaisista hyvin kauan sitten tapahtuneista asioista kuin vaikka dinosaurukset...mutta puheeni kaikui kuuroille korville ja nenänpäätään silittäessä päästiin seuraavaan pohdiskelunaiheeseen:
"Jos ihmisen pääkallo on samanlainen kuin merirosvolipussa niin sä äiti valehtelet, koska ei ihmisen päässä ole niitä koiranluita!"
(hetken jouduin nieleksimään hihitystäni, siis ei heti tullut mieleeni että ne merirosvolipun poikittaiset luut ovat lapsen mielessä koiranluita-siis sanan varsinaisessa merkityksessä-sellaisia luitahan koirat syövät)
"Miksi kuumeisena pitää juoda paljon? Miksei vain voisi syödä paljon karkkia?"
Nii-iin, sanopas se!
On hauska huomata että lapset ovat jo niin isoja, että kun en todella voinut sängystä nousta he kiltisti leikkivät ja piirsivät. En tosin halua ajatella miltä lastenhuoneissa näyttää. Olen tänään vielä sopivan puolikuntoinen kiivetäkseni yläkertaan katsomaan.
tiistai 8. joulukuuta 2009
Joulumieltä
Tämän kauniin tunnustuksen sain Anskulta.
Kaunis kiitos. Joulumieltä ei koskaan ole liikaa.
Haasteen säännöt:
Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä
Jos luet blogiani, voit poimia enkelin matkaasi tuomaan joulumieltä. Ole hyvä.
Lisäksi haluan ojentaa enkelin erityisesti:
Miimulle
Susikairan akalle
Löysin kauniin enkelirunon ja sen myötä toivotan
paljon lämmintä joulumieltä ihan jokaiselle teille!
Enkelin piparit
"Joulu ovella kolkutteli
ja ulkona ritisi pakkaskeli,
kun hankea kosketti enkelin siipi
ja enkeli portista pihaan hiipi.
Pieni enkeli tahtoi katsella vaan,
kun joulua laittoivat ihmiset maan:
koristeita, lamppuja pensaissa pihan,
ne taivaan tähtiä muistutti ihan.
Vielä enkeli sisäänkin kurkistaa taisi,
että joulusta tarkemmin selvää saisi.
Ja sielläpä uunissa piparit paistui.
"Ne varmasti suussakin hyvältä maistui..."
niin enkeli tuumi. Ja äiti kun veti
piparit uunista, huomasi heti,
että puuttui pelliltä sydän ja tähti
-ne enkelin taskussa taivaaseen lähti! "
Kaunis kiitos. Joulumieltä ei koskaan ole liikaa.
Haasteen säännöt:
Anna tämä tunnustus kaikille blogeille,
joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä
Jos luet blogiani, voit poimia enkelin matkaasi tuomaan joulumieltä. Ole hyvä.
Lisäksi haluan ojentaa enkelin erityisesti:
Miimulle
Susikairan akalle
Löysin kauniin enkelirunon ja sen myötä toivotan
paljon lämmintä joulumieltä ihan jokaiselle teille!
Enkelin piparit
"Joulu ovella kolkutteli
ja ulkona ritisi pakkaskeli,
kun hankea kosketti enkelin siipi
ja enkeli portista pihaan hiipi.
Pieni enkeli tahtoi katsella vaan,
kun joulua laittoivat ihmiset maan:
koristeita, lamppuja pensaissa pihan,
ne taivaan tähtiä muistutti ihan.
Vielä enkeli sisäänkin kurkistaa taisi,
että joulusta tarkemmin selvää saisi.
Ja sielläpä uunissa piparit paistui.
"Ne varmasti suussakin hyvältä maistui..."
niin enkeli tuumi. Ja äiti kun veti
piparit uunista, huomasi heti,
että puuttui pelliltä sydän ja tähti
-ne enkelin taskussa taivaaseen lähti! "
maanantai 7. joulukuuta 2009
Helleborus
Viikko takaperin seikkailin pienempien kanssa puutarhakaupoissa.
Pääasiassa ihan vain huvikseen. Lapset saivat bongailla jouluisista kukkakoreista pieniä lahjapaketteja, possuja, kultaomenoita ja itse sain ihastella vehreyttä.
Kaikinpuolin oivallista kaamosterapiaa siis.
Yhtäkkiä väliveli huudahti kirkkaalla ja _hyvin kuuluvalla_ äänellään:
"Äiti katso tämä näyttää ihan sellaiselta helleborukselta. Se helleborus niger!"
Minä kipitin tottakai katsomaan ja sehän se, ihka aito jouluruusu-kauneimmillaan kukassa.
Harmi että silmäni havaitsivat kasvissa aika paljon ei toivottua elämää ja jouduin jättämään sen kauppaan.
Rakastan jouluruusuja. Ne ovat niin herkän kauniita. Nimikin on kaunis.
Vähän samanlainen kuin kaunis pikkuruinen luonnonkasvimme Vanamo (linnea borealis) tai Kylmänkukka (pulsatilla).Kaikki mykistävän suloisia.
Ihmettelette varmaan miksi 5-vuotiaani huudahtelee kasvien tieteellisiä nimiä?
Käytän itse monista rakkaista kasveista niiden tieteellisiä nimiä sen kummemmin ajattelematta, toisaalta käytän niitä mielelläni-vain siten ne säilyvät muistissa.
Luimme kuitenkin aivan ihanan satukirjan. Se kertoo myös helleboruksesta.
Satu Kukkameri ja lumen ihme
Kirjassa on juuri sitä joulutaikaa mitä itse joululta odotan. Eikä yhtään haitannut että lempikasviani kuvailtiin kirjassa. Väliveli muistaa paljon kasvien nimiä ja tietää paljon eläimistä, helleborus teki häneenkin suuren vaikutuksen. Sopii luettavaksi aikuisellekin joka haluaa joulumieltä. Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt myös Satu ja Päärynäpuun Pyrre Ihastuttava kirja myös.
Jostain vielä löydän jouluruusun jouluksi. Omassa kukkamaassa ne eivät varmasti nouse kukkimaan oli lunta tai ei. Istutin ne vasta myöhään syksyllä...ehkä jonain jouluna ne nousevat sieltä kuin ihme! Minulle riittää että säilyvät hengissä ja sulostuttavat puutarhaa keväällä.
Pääasiassa ihan vain huvikseen. Lapset saivat bongailla jouluisista kukkakoreista pieniä lahjapaketteja, possuja, kultaomenoita ja itse sain ihastella vehreyttä.
Kaikinpuolin oivallista kaamosterapiaa siis.
Yhtäkkiä väliveli huudahti kirkkaalla ja _hyvin kuuluvalla_ äänellään:
"Äiti katso tämä näyttää ihan sellaiselta helleborukselta. Se helleborus niger!"
Minä kipitin tottakai katsomaan ja sehän se, ihka aito jouluruusu-kauneimmillaan kukassa.
Harmi että silmäni havaitsivat kasvissa aika paljon ei toivottua elämää ja jouduin jättämään sen kauppaan.
Rakastan jouluruusuja. Ne ovat niin herkän kauniita. Nimikin on kaunis.
Vähän samanlainen kuin kaunis pikkuruinen luonnonkasvimme Vanamo (linnea borealis) tai Kylmänkukka (pulsatilla).Kaikki mykistävän suloisia.
Ihmettelette varmaan miksi 5-vuotiaani huudahtelee kasvien tieteellisiä nimiä?
Käytän itse monista rakkaista kasveista niiden tieteellisiä nimiä sen kummemmin ajattelematta, toisaalta käytän niitä mielelläni-vain siten ne säilyvät muistissa.
Luimme kuitenkin aivan ihanan satukirjan. Se kertoo myös helleboruksesta.
Satu Kukkameri ja lumen ihme
Kirjassa on juuri sitä joulutaikaa mitä itse joululta odotan. Eikä yhtään haitannut että lempikasviani kuvailtiin kirjassa. Väliveli muistaa paljon kasvien nimiä ja tietää paljon eläimistä, helleborus teki häneenkin suuren vaikutuksen. Sopii luettavaksi aikuisellekin joka haluaa joulumieltä. Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt myös Satu ja Päärynäpuun Pyrre Ihastuttava kirja myös.
Jostain vielä löydän jouluruusun jouluksi. Omassa kukkamaassa ne eivät varmasti nouse kukkimaan oli lunta tai ei. Istutin ne vasta myöhään syksyllä...ehkä jonain jouluna ne nousevat sieltä kuin ihme! Minulle riittää että säilyvät hengissä ja sulostuttavat puutarhaa keväällä.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Esikoinen ilmoitti että aikoo päästä presidentiksi.
Väliveli tiedotti 5-vuotiaan tarmokkuudella: "Minäkin aion olla isona presidentti. Haluan asua siellä kesämökillä." (Kultaranta on ensi kesän kohteena kun puutarhasta ja linnoista innostunut nuori mies jo tänä kesänä sitä kovin kyseli)
Mitä tähän sitten sanomaan :D
Hyvä kun on tulevaisuus mietitty.
"Kuinka kauan toi oikein kestää?" (siis se että presidentti kättelee kaikki vieraansa)
"Kuinka monta vierasta sinne oikein tulee?"
"Tehdäänkö siellä mitään muuta kuin kätellään?" (syödään kakkua ja herkkuja ja tanssitaan)
"Miksei meitä ole kutsuttu? Haluaisin olla ekana jonottamassa!" (no täytyy tehdä sitä ja tätä tai tuota että voi saada kutsun...)
"No harmi ettette te ole tehny sit mitään tärkeetä"
*umhp* :D .....HYVÄÄ YÖTÄ!
p.s. olen aiemmin pitänyt itsenäisyyspäivänjuhlia televisiossa vähemmän mielenkiintoisina mutta tänä vuonna tuli ihan uusia ulottuvuuksia.
Väliveli tiedotti 5-vuotiaan tarmokkuudella: "Minäkin aion olla isona presidentti. Haluan asua siellä kesämökillä." (Kultaranta on ensi kesän kohteena kun puutarhasta ja linnoista innostunut nuori mies jo tänä kesänä sitä kovin kyseli)
Mitä tähän sitten sanomaan :D
Hyvä kun on tulevaisuus mietitty.
"Kuinka kauan toi oikein kestää?" (siis se että presidentti kättelee kaikki vieraansa)
"Kuinka monta vierasta sinne oikein tulee?"
"Tehdäänkö siellä mitään muuta kuin kätellään?" (syödään kakkua ja herkkuja ja tanssitaan)
"Miksei meitä ole kutsuttu? Haluaisin olla ekana jonottamassa!" (no täytyy tehdä sitä ja tätä tai tuota että voi saada kutsun...)
"No harmi ettette te ole tehny sit mitään tärkeetä"
*umhp* :D .....HYVÄÄ YÖTÄ!
p.s. olen aiemmin pitänyt itsenäisyyspäivänjuhlia televisiossa vähemmän mielenkiintoisina mutta tänä vuonna tuli ihan uusia ulottuvuuksia.
lauantai 5. joulukuuta 2009
4.12.
On hääpäivä. Saimme viettää eilen mukavan illan rakkaiden ystävien kanssa.
Pikkujoulutunnelmissa vietimme tinahääpäivää. 10 vuotta kulunut.
Tuntuu oikeasti aika hassulta.
Muistan miten aikanaan sovimme tekevämme häämatkan sitten viimeistään 10.hääpäivän kunniaksi ja ajattelimme että siihen on ikuisuus. Kesällä Geneveen pääsimme kuten olimme sopineet.
Kuvia löytyykin aiemmista kirjoituksistani.
10 hääkimpun ruusua komeilee pöydällä-otan kohta valokuvan ja etsin kameran piuhan *taas*
että saisin kuvia tännekin päivitettyä.
Lapset kärttävät eilisiä herkkuja, joita piisaa vielä...pitänee mennä aamupalatouhuihin.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Pikkujoulutunnelmissa vietimme tinahääpäivää. 10 vuotta kulunut.
Tuntuu oikeasti aika hassulta.
Muistan miten aikanaan sovimme tekevämme häämatkan sitten viimeistään 10.hääpäivän kunniaksi ja ajattelimme että siihen on ikuisuus. Kesällä Geneveen pääsimme kuten olimme sopineet.
Kuvia löytyykin aiemmista kirjoituksistani.
10 hääkimpun ruusua komeilee pöydällä-otan kohta valokuvan ja etsin kameran piuhan *taas*
että saisin kuvia tännekin päivitettyä.
Lapset kärttävät eilisiä herkkuja, joita piisaa vielä...pitänee mennä aamupalatouhuihin.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
maanantai 30. marraskuuta 2009
1. adventti
Aloitimme adventtiaamun kynttilätunnelmissa tuoretta kauraleipää ja glögiä,
pipareita ja suklaata nauttien.
Korkkasin tämän tunnelman ensimmäisen kerran jo viikolla- lasten pyynnöstä kun halusivat glögiä.
Kaiken kruunaa Celine Dionin joululevy (These Are Special Times).
Se soi meillä vuorotellen Rajattoman ja Club For Five:n joululevyjen kanssa.
Vasta ihan jouluna saatan kaivella kaapin kätköistä ne perinteiset joululaulut lapsikuoroineen ja tuttuinen suomalaisine iskelmätähtineen ja oopperaäänineen. Ei niissäkään mitään vikaa siis, ne vain kuuluvat ihan joulupäiviin.
Celineä jaksan kuunnella hyvinkin koko kuukauden kyllästymättä, koko levyä tauotta :)
Lempijoululauluni on kenties O Holy Night
Olimme päättäneet mennä koko perheen voimin Turkuun. Kohteena Ruissalon kasvitieteellinen puutarha.
Lapsille sieltä löytyi tonttuja ja lisäksi lauantaina oli avattu juuri taidenäyttely
Keraamiset kissat istuksivat kasvillisuuden joukossa ja lapsilla riitti intoa bongata niitä.
Usein he myös huomasivat ne meitä paremmin kun kulkivat samalla tasolla kissojen kanssa.
Itseäni viehättivät Mette Helve:n keraamiset enkelit.
Paras kaikista enkeli jolla oli nahkainen essu, kumisaappaat ja kastelukannu-voisiko puutarhaenkeliltä muuta toivoa?
5-vuotias bongasi myös upean lentoliskon katonrajasta!
Kahvion kautta pitää kulkea kun ostaa liput kasvihuoneisiin-arvata saattaa että lapsi kerrallaan kaikille alkoi tulla "hirveä nälkä" alias herkkuja teki mieli.
Miehenkin kahvihammasta kolotti joten herkuttelimme kahviossa. Mukaani tarttui vain 4 pientä tuoksupelargonin tainta *viheltelee* eivät tosin sitä pientä kääpiömuotoa jota himoitsen. Toinen kuitenkin sellainen lajike jonka tuoksu toi miehelle mieleen oman mumminsa pelargonit ja toinen, jonka halusin periaatteesta että on kahta laatua.
Seuraavaksi olimme suunnitelleet suuntaavamme Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinoille.
Oli poutainen päivä ja se on nykyään paljon se!
Saimme autollekin helposti parkkipaikan ja menimme etsimään "vuohiolkipukkia" väliveli erityisesti toivoo sellaisen saavansa enkä haluaisi ostaa mitään made in china olkipukkia.
Lupasin että menemme tuonne joulumarkkinoille, sillä muistan siellä usein olleen olkipukintekijän.
Eipä ollut :(
En ole tosin useampaan vuoteen käynyt markkinoilla-monesta syystä. Yhtenä vuonna säästimme menomme ihan joulunalus viikonloppuun, oli kova pakkanen ja maa kuurassa (suurinpiirtein eka kertaa sinä syksynä) markkinoita ei ollutkaan-olin katsonut väärin. Sittemmin yhtenä vuonna emme voineet mennä sellaiseen väenpaljouteen.
Viime vuonna ei huvittanut mennä rämpimään pimeässä kaatosateeseen kun päivännäöllä emme olisi ehtineet minään päivänä.
Nyt siis nautimme tunnelmasta. Lapset tapasivat tonttuja, näkivät joulupukin ja muorin apulaisineen (Sanomatta selvää että se oli päivän kohokohta!), saivat suut makeiksi wanhanajan karkeilla, näkivät upean sirkusshown...
Päivä oli touhukas ja mukava. Olkipukin etsintä jatkuu...
pipareita ja suklaata nauttien.
Korkkasin tämän tunnelman ensimmäisen kerran jo viikolla- lasten pyynnöstä kun halusivat glögiä.
Kaiken kruunaa Celine Dionin joululevy (These Are Special Times).
Se soi meillä vuorotellen Rajattoman ja Club For Five:n joululevyjen kanssa.
Vasta ihan jouluna saatan kaivella kaapin kätköistä ne perinteiset joululaulut lapsikuoroineen ja tuttuinen suomalaisine iskelmätähtineen ja oopperaäänineen. Ei niissäkään mitään vikaa siis, ne vain kuuluvat ihan joulupäiviin.
Celineä jaksan kuunnella hyvinkin koko kuukauden kyllästymättä, koko levyä tauotta :)
Lempijoululauluni on kenties O Holy Night
Olimme päättäneet mennä koko perheen voimin Turkuun. Kohteena Ruissalon kasvitieteellinen puutarha.
Lapsille sieltä löytyi tonttuja ja lisäksi lauantaina oli avattu juuri taidenäyttely
Keraamiset kissat istuksivat kasvillisuuden joukossa ja lapsilla riitti intoa bongata niitä.
Usein he myös huomasivat ne meitä paremmin kun kulkivat samalla tasolla kissojen kanssa.
Itseäni viehättivät Mette Helve:n keraamiset enkelit.
Paras kaikista enkeli jolla oli nahkainen essu, kumisaappaat ja kastelukannu-voisiko puutarhaenkeliltä muuta toivoa?
5-vuotias bongasi myös upean lentoliskon katonrajasta!
Kahvion kautta pitää kulkea kun ostaa liput kasvihuoneisiin-arvata saattaa että lapsi kerrallaan kaikille alkoi tulla "hirveä nälkä" alias herkkuja teki mieli.
Miehenkin kahvihammasta kolotti joten herkuttelimme kahviossa. Mukaani tarttui vain 4 pientä tuoksupelargonin tainta *viheltelee* eivät tosin sitä pientä kääpiömuotoa jota himoitsen. Toinen kuitenkin sellainen lajike jonka tuoksu toi miehelle mieleen oman mumminsa pelargonit ja toinen, jonka halusin periaatteesta että on kahta laatua.
Seuraavaksi olimme suunnitelleet suuntaavamme Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinoille.
Oli poutainen päivä ja se on nykyään paljon se!
Saimme autollekin helposti parkkipaikan ja menimme etsimään "vuohiolkipukkia" väliveli erityisesti toivoo sellaisen saavansa enkä haluaisi ostaa mitään made in china olkipukkia.
Lupasin että menemme tuonne joulumarkkinoille, sillä muistan siellä usein olleen olkipukintekijän.
Eipä ollut :(
En ole tosin useampaan vuoteen käynyt markkinoilla-monesta syystä. Yhtenä vuonna säästimme menomme ihan joulunalus viikonloppuun, oli kova pakkanen ja maa kuurassa (suurinpiirtein eka kertaa sinä syksynä) markkinoita ei ollutkaan-olin katsonut väärin. Sittemmin yhtenä vuonna emme voineet mennä sellaiseen väenpaljouteen.
Viime vuonna ei huvittanut mennä rämpimään pimeässä kaatosateeseen kun päivännäöllä emme olisi ehtineet minään päivänä.
Nyt siis nautimme tunnelmasta. Lapset tapasivat tonttuja, näkivät joulupukin ja muorin apulaisineen (Sanomatta selvää että se oli päivän kohokohta!), saivat suut makeiksi wanhanajan karkeilla, näkivät upean sirkusshown...
Päivä oli touhukas ja mukava. Olkipukin etsintä jatkuu...
lauantai 28. marraskuuta 2009
Ilotulitus
Tällaisesta saa nauttia vuosittain Geneven-päivän juhlallisuuksissa.
Aina yhtä mykistävä, jos ja kun sen näkee oikeasti. Näin kuvattunakin saa käsityksen.
Linkissä on ilotulitus suurimmaksi osaksi : Best of-tyyliin.
Huomatkaa miten pieni piste jää taivaalle loistamaan, kun kaikki räiske loppuu. Täysikuu möllötti taivaalla tänä vuonna näytöksen ajan :)
Ilotulitus
Aina yhtä mykistävä, jos ja kun sen näkee oikeasti. Näin kuvattunakin saa käsityksen.
Linkissä on ilotulitus suurimmaksi osaksi : Best of-tyyliin.
Huomatkaa miten pieni piste jää taivaalle loistamaan, kun kaikki räiske loppuu. Täysikuu möllötti taivaalla tänä vuonna näytöksen ajan :)
Ilotulitus
maanantai 23. marraskuuta 2009
Lisää luettuja kirjoja
En ole saanut aikaiseksi tänne mainita lukemistani kirjoista.
Torey Hayden:in tuotantoa lainaan aina sen mitä sitä hyllyssä sattuu olemaan.
Viimeinen saalis siltä osin oli Häkkipoika. Jälleen yhtä koukuttava lukukokemus kuin aiemmatkin.
En osaa oikein kuvailla enempää, suosittelen sitäkin varmemmin.
Leppoisana ja kevyenä lukemisena olen lukenut Peter Maylen veijariromaaneja.
Hotelli Pastis, Suolaa Tryffeleille, ja Saaliina Cesanne.
Kaikissa kantavana asiana on ranskalainen elämä Provencessa.
Suuri unelma, suurempi petos. Jännittävä suunnitelma, jännittävämpi ja yllätyksiä täynnä oleva kilpajuoksu saaliin perässä...
Tekstissä sujahtelevat ranskankieliset sanat luovat tunnelman ja välillä voi todella haistaa ja maistaa ruoan ja herkut joita nautitaan.
Ainoa mikä itseäni hieman häiritsee on se, että kirjojen perusteella ranskalaiset eivät ajattele mitään muuta kuin seuraavaa ateriaa, ruokaa ja viiniä.
Toisaalta osaan lukea sujuvasti, ilman että nuo asiat saavat liian suurta painoarvoa. Itseäni kuitenkin viehättää välimeren maiden ruoka ja myös ranskalainen keittiö on läheisesti tuttu.
Kaukokaipuuta nämä kirjat kyllä aiheuttavat, etenkin kun niitä lukee harmaana, sateisena syyspäivänä...suosittelen jälleen.
Torey Hayden:in tuotantoa lainaan aina sen mitä sitä hyllyssä sattuu olemaan.
Viimeinen saalis siltä osin oli Häkkipoika. Jälleen yhtä koukuttava lukukokemus kuin aiemmatkin.
En osaa oikein kuvailla enempää, suosittelen sitäkin varmemmin.
Leppoisana ja kevyenä lukemisena olen lukenut Peter Maylen veijariromaaneja.
Hotelli Pastis, Suolaa Tryffeleille, ja Saaliina Cesanne.
Kaikissa kantavana asiana on ranskalainen elämä Provencessa.
Suuri unelma, suurempi petos. Jännittävä suunnitelma, jännittävämpi ja yllätyksiä täynnä oleva kilpajuoksu saaliin perässä...
Tekstissä sujahtelevat ranskankieliset sanat luovat tunnelman ja välillä voi todella haistaa ja maistaa ruoan ja herkut joita nautitaan.
Ainoa mikä itseäni hieman häiritsee on se, että kirjojen perusteella ranskalaiset eivät ajattele mitään muuta kuin seuraavaa ateriaa, ruokaa ja viiniä.
Toisaalta osaan lukea sujuvasti, ilman että nuo asiat saavat liian suurta painoarvoa. Itseäni kuitenkin viehättää välimeren maiden ruoka ja myös ranskalainen keittiö on läheisesti tuttu.
Kaukokaipuuta nämä kirjat kyllä aiheuttavat, etenkin kun niitä lukee harmaana, sateisena syyspäivänä...suosittelen jälleen.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Harmaa maanantai
Aamulla yritin eilisen innostamana miettiä millä sanoin saisi lapset parhaiten lähtemään pukemaan, että voitaisiin lähteä ulkoilemaan...
Ensimmäinen lauseeni ei ehtinyt alkaa kun jo väliveli katsoi minua lautasen kokoisilla silmillään: "Äiti onko tänään kerho?" (Ei) "Onko tänään jumppa?" (Ei) Suuri teatraalinen huokaus (väliveljeltä- ei minulta) "No hyvä, voidaanko me sit olla yöpuvuissa ja leikkiä rauhassa?"
Mitä siihen pitäisi sanoa? Ei ette voi, nyt kurkamppeet päälle ja lähdetään pihalle?
No minä sanoin vain vilttiin kääriytyen...selvä leikkikää rauhassa ja jatkoin väliveljen kaulaliinan kutomista siinä leikkien keskellä.
Lapset leikkivät koko aamun ilman kinaa. Se on aika saavutus. Tein lounaan. Syötiin.
He piirsivät ja värittivät kolme tuntia keittiö pöydän äärellä. Siivosin samalla keittiön, luin sähköpostit, imuroin...
Nyt katsoivat kuin halpaa makkaraa kun kysyin että mitä te seuraavaksi haluatte tehdä?
No leikkiä tietty! Äh minä tyhmä kun en heti tajunnut!
Lapsen tehtävä on leikkiä. Nyt sataakin kaatamalla etten minä ihan oikeasti metsälenkille olisi halunnutkaan, kunhan nyt yritin olla virkaintoinen äiti. Koirat makaavat paikallaan rasat suorina että niitä lenkki ei ainakaan kiinnosta.
Ei kun puikot viuhumaan niin kaulaliina valmistuukin...ollapa yhtä tuottoisa kuin kolme leikki-ikäistä jotka ovat päässeet värittämisen ja piirtämisen makuun. Talomme voisi eristää kaikilla niillä piirustuksilla, joita he tuottavat. Useat niin hienoja että ei niillä takkaa kehtaa sytyttää edes salaa.
Ensimmäinen lauseeni ei ehtinyt alkaa kun jo väliveli katsoi minua lautasen kokoisilla silmillään: "Äiti onko tänään kerho?" (Ei) "Onko tänään jumppa?" (Ei) Suuri teatraalinen huokaus (väliveljeltä- ei minulta) "No hyvä, voidaanko me sit olla yöpuvuissa ja leikkiä rauhassa?"
Mitä siihen pitäisi sanoa? Ei ette voi, nyt kurkamppeet päälle ja lähdetään pihalle?
No minä sanoin vain vilttiin kääriytyen...selvä leikkikää rauhassa ja jatkoin väliveljen kaulaliinan kutomista siinä leikkien keskellä.
Lapset leikkivät koko aamun ilman kinaa. Se on aika saavutus. Tein lounaan. Syötiin.
He piirsivät ja värittivät kolme tuntia keittiö pöydän äärellä. Siivosin samalla keittiön, luin sähköpostit, imuroin...
Nyt katsoivat kuin halpaa makkaraa kun kysyin että mitä te seuraavaksi haluatte tehdä?
No leikkiä tietty! Äh minä tyhmä kun en heti tajunnut!
Lapsen tehtävä on leikkiä. Nyt sataakin kaatamalla etten minä ihan oikeasti metsälenkille olisi halunnutkaan, kunhan nyt yritin olla virkaintoinen äiti. Koirat makaavat paikallaan rasat suorina että niitä lenkki ei ainakaan kiinnosta.
Ei kun puikot viuhumaan niin kaulaliina valmistuukin...ollapa yhtä tuottoisa kuin kolme leikki-ikäistä jotka ovat päässeet värittämisen ja piirtämisen makuun. Talomme voisi eristää kaikilla niillä piirustuksilla, joita he tuottavat. Useat niin hienoja että ei niillä takkaa kehtaa sytyttää edes salaa.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Syystöitä
Nyt on hyvä olo.
Saatiin aikaiseksi raahautua koko perhe pihahommiin vaikka viikonloppu on ollut kiireinen.
Raahautua-siksi, että on mennyt kuukausi ja kukaan ei ole tehnyt mitään paitsi mennäkseen autolle tai koiralenkille.
Ensin oltiin sairaita, sitten puolikuntoisia, joka välissä kiireisiä ja sää on ollut koko ajan tasaisen ankea ja harmaa.
Kuulostaa helpolta: Menen haravoimaan hiukan pihaa.
Oikeasti se tarkoittaa: Taistelen ja lahjon kolme innotonta ipanaa pukeutumaan päästä varpaisiin kuravaatteisiin ja saappaisiin ja houkuttelen esikoisen avuksi ulos kertoakseni että aion "vain" haravoida. MENNÄÄN PUISTOON!!!Mankuminen alkaa siitä sekunnista.
Siinä ehtii karista suurin into tehdä yhtään mitään.
Tämä syksy on jotenkin ollut niin ankea.
Kesällä asumme käytännössä ulkona ja nyt lapset joka päivä vain jaksavat edelleen aamulla toivoa että jos saisi vain leikkiä sisällä.Ehdotuksistani huolimatta kukaan ei silloin halua sinne puistoon kun maailman parhaat leikit on juuri kesken!
Mitä siihen viitsii sanoa? Itselleni on piisannut sisällä hommia ihan liian kanssa ja on helpottavaa vaihtaa tunnin kiukuttelu ja pukemis- ja lähtörumba sisäleikkeihin joissa kukaan ei tappele.
Kipeänä ja puolikuntoisena en todellakaan edes halunnut heitä ulos roudata. Kuraleikkejä kun on ihan mahdoton kaihtaa-oiva tapa hankkia loputkin pöpöt- EI KIITOS.
Nyt ainoa vika oli siinä että joku sammuttaa kaikki valot aika pian neljän jälkeen ja pihalla on sanalla sanoen pilkkopimeää. Paljon jäi hommia tekemättä mutta tuntuu hyvältä kun niin paljon kuitenkin ehdin tehdä. Lapset leikkivät sopuisasti ja nauttivat ulkoilusta.Jalkapalloakin on aika vinkeää pelata pimeässä :)
Elämä voittaa.
Saatiin aikaiseksi raahautua koko perhe pihahommiin vaikka viikonloppu on ollut kiireinen.
Raahautua-siksi, että on mennyt kuukausi ja kukaan ei ole tehnyt mitään paitsi mennäkseen autolle tai koiralenkille.
Ensin oltiin sairaita, sitten puolikuntoisia, joka välissä kiireisiä ja sää on ollut koko ajan tasaisen ankea ja harmaa.
Kuulostaa helpolta: Menen haravoimaan hiukan pihaa.
Oikeasti se tarkoittaa: Taistelen ja lahjon kolme innotonta ipanaa pukeutumaan päästä varpaisiin kuravaatteisiin ja saappaisiin ja houkuttelen esikoisen avuksi ulos kertoakseni että aion "vain" haravoida. MENNÄÄN PUISTOON!!!Mankuminen alkaa siitä sekunnista.
Siinä ehtii karista suurin into tehdä yhtään mitään.
Tämä syksy on jotenkin ollut niin ankea.
Kesällä asumme käytännössä ulkona ja nyt lapset joka päivä vain jaksavat edelleen aamulla toivoa että jos saisi vain leikkiä sisällä.Ehdotuksistani huolimatta kukaan ei silloin halua sinne puistoon kun maailman parhaat leikit on juuri kesken!
Mitä siihen viitsii sanoa? Itselleni on piisannut sisällä hommia ihan liian kanssa ja on helpottavaa vaihtaa tunnin kiukuttelu ja pukemis- ja lähtörumba sisäleikkeihin joissa kukaan ei tappele.
Kipeänä ja puolikuntoisena en todellakaan edes halunnut heitä ulos roudata. Kuraleikkejä kun on ihan mahdoton kaihtaa-oiva tapa hankkia loputkin pöpöt- EI KIITOS.
Nyt ainoa vika oli siinä että joku sammuttaa kaikki valot aika pian neljän jälkeen ja pihalla on sanalla sanoen pilkkopimeää. Paljon jäi hommia tekemättä mutta tuntuu hyvältä kun niin paljon kuitenkin ehdin tehdä. Lapset leikkivät sopuisasti ja nauttivat ulkoilusta.Jalkapalloakin on aika vinkeää pelata pimeässä :)
Elämä voittaa.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Isänpäivää!
Tehdään illalla myöhään mutakakku. Helppoa.
Tehdään siihen äkkiä suklaakuorrutus. Helppoa. Keksitään koristella se valkosuklaalla juhlan kunniaksi. Ajatellaan mennä siitä missä aita on matalin ja sulatetaan suklaa omassa kääreessään. Kokeiltu monet kerrat-helppo leikata kulma auki ja pursotella.
Kas ei tällä kertaa...Suklaa valahti kakun päälle saumasta :(
Mietitään pari sekunttia ettei suklaa ehtisi jähmettyä...ja keksitään vedellä viiltoja siihen veitsellä. Tulee hieno! MUTTA Veitsi putoaa kädestä keskelle kakkua ja kuvio suttaantuu...
Mietitään jälleen pari sekuntia ja todetaan että tehdään lisää viiltoja ja kohta melkein peittyy.
Noin. Helppoa.
Kakusta tuli syntisen ihanan makuinen ja koostumukseltaan täydellinen. Olkoonkin että pieni sokerileipuri minussa sai tuta että kiire ei sovi eikä väsy.
Mutta kelpasi tätä syödä mussuttaa sängyssä aamutuimaan koko porukalla.
Isä peittyi itsetehtyihin kortteihin ja lahjoihin, joita lapset pienintä myöten hartaasti ja salassa pitivät.
Tehdään siihen äkkiä suklaakuorrutus. Helppoa. Keksitään koristella se valkosuklaalla juhlan kunniaksi. Ajatellaan mennä siitä missä aita on matalin ja sulatetaan suklaa omassa kääreessään. Kokeiltu monet kerrat-helppo leikata kulma auki ja pursotella.
Kas ei tällä kertaa...Suklaa valahti kakun päälle saumasta :(
Mietitään pari sekunttia ettei suklaa ehtisi jähmettyä...ja keksitään vedellä viiltoja siihen veitsellä. Tulee hieno! MUTTA Veitsi putoaa kädestä keskelle kakkua ja kuvio suttaantuu...
Mietitään jälleen pari sekuntia ja todetaan että tehdään lisää viiltoja ja kohta melkein peittyy.
Noin. Helppoa.
Kakusta tuli syntisen ihanan makuinen ja koostumukseltaan täydellinen. Olkoonkin että pieni sokerileipuri minussa sai tuta että kiire ei sovi eikä väsy.
Mutta kelpasi tätä syödä mussuttaa sängyssä aamutuimaan koko porukalla.
Isä peittyi itsetehtyihin kortteihin ja lahjoihin, joita lapset pienintä myöten hartaasti ja salassa pitivät.
torstai 5. marraskuuta 2009
Alkulunta
Menimme tänään pitkästä aikaa uimaan pienten kanssa.
Pieni nuha ja köhä on pitänyt meidät koko syksyn poissa uimahallista.
Possuflunssa hieman arveluttaa mutta päätin uhmata sitäkin ja ankea harmaa päivämme piristyi kun marssimme altaaseen.
Lähtiessä alkoi taivaalta leijailla mikroskooppisen pieniä valkeita lumihiutaleen kaltaisia hippusia.
Lauloin autossa ihastuttavaa laulua (joululaulu, mutta tykkään siitä ja se alkaa soida korvissani aina kun sataa lunta).
Hiljaa leijaa maahan hiutaleet, kimmeltäen matkallaan....(loppu laulu tuokin eittämättä joulun mieleen vaikka se ei vielä tarpeeksi lähellä olekaan) hiljaa loistaa valot kynttilöiden, ne tuovat joulun tunnelmaa...
Erityisesti tuo soi päässäni Lauluyhtye Rajattoman versiona
Lunta leijuu edelleen hiljalleen maahan ja maa on jo peittynyt valkoiseen ohueen verhoon.
Ensilumi herätti lapsissa sen saman riemun minkä joka vuosi. "Äiti kato tuolla sataa sitä...-ALKULUNTA! Jääköhän se jo maahan????" Hymyilytti ja korjailin noin sataan kertaan ei alku-, vaan ensilunta muruseni...illalla nukkumaan mennessä lapset vielä miettivät voikohan huomenna jo tehdä lumiukkoja :D
Ehkei ihan. Pyry ei vaikuta yltyvän. Itselleni kelpaisi jos vaikka maa pysyisi kuurassa jouluun asti. Enempää en uskalla näillä leveysasteilla toivoa. Talon nurkilla on kyllä eräitä vesitynnyreitä vielä aivan täynnä...kasteluvettä ei tarvita tänä vuonna enää, pitäisi ehtiä ne tyhjätä joku päivä...lehdet ovat suurimmaksi osaksi haravoimatta. Sellaisia säitä tullee vielä kuitenkin.
Kynttilät sytytin sisälle joka puolelle-ulos en tarennut-vilutti uinnin jälkeen niin.
Käperryin takkatulen lämpöön lukemaan.
Pieni nuha ja köhä on pitänyt meidät koko syksyn poissa uimahallista.
Possuflunssa hieman arveluttaa mutta päätin uhmata sitäkin ja ankea harmaa päivämme piristyi kun marssimme altaaseen.
Lähtiessä alkoi taivaalta leijailla mikroskooppisen pieniä valkeita lumihiutaleen kaltaisia hippusia.
Lauloin autossa ihastuttavaa laulua (joululaulu, mutta tykkään siitä ja se alkaa soida korvissani aina kun sataa lunta).
Hiljaa leijaa maahan hiutaleet, kimmeltäen matkallaan....(loppu laulu tuokin eittämättä joulun mieleen vaikka se ei vielä tarpeeksi lähellä olekaan) hiljaa loistaa valot kynttilöiden, ne tuovat joulun tunnelmaa...
Erityisesti tuo soi päässäni Lauluyhtye Rajattoman versiona
Lunta leijuu edelleen hiljalleen maahan ja maa on jo peittynyt valkoiseen ohueen verhoon.
Ensilumi herätti lapsissa sen saman riemun minkä joka vuosi. "Äiti kato tuolla sataa sitä...-ALKULUNTA! Jääköhän se jo maahan????" Hymyilytti ja korjailin noin sataan kertaan ei alku-, vaan ensilunta muruseni...illalla nukkumaan mennessä lapset vielä miettivät voikohan huomenna jo tehdä lumiukkoja :D
Ehkei ihan. Pyry ei vaikuta yltyvän. Itselleni kelpaisi jos vaikka maa pysyisi kuurassa jouluun asti. Enempää en uskalla näillä leveysasteilla toivoa. Talon nurkilla on kyllä eräitä vesitynnyreitä vielä aivan täynnä...kasteluvettä ei tarvita tänä vuonna enää, pitäisi ehtiä ne tyhjätä joku päivä...lehdet ovat suurimmaksi osaksi haravoimatta. Sellaisia säitä tullee vielä kuitenkin.
Kynttilät sytytin sisälle joka puolelle-ulos en tarennut-vilutti uinnin jälkeen niin.
Käperryin takkatulen lämpöön lukemaan.
Kurpitsajuhla
Nämä koristekaalit huusivat kaupassa, että haluavat meille. Tein matalan asetelman sammaliin.
Näin syntyy kurpitsanaama. Lapset odottivat tätä jälleen koko vuoden. Voi miten syys-lokakuu oli pitkä kun vihreä kurpitsa kökötti eteisen naulakon alla ja muuttui pikkuhiljaa oranssiksi.
Hyvää kannatti odottaa! Tämän vuoden ainoa suuri kurpitsa oli kaunis. Viime vuonna meillä oli VALTAVIA kurpitsoita ja komeita kurpitsoita ja koristekurpitsoita. Sananmukaisesti hukuimme niihin..viimeiset heitin pois vasta keväällä kun komposti alkoi toimia. Meilä oli kurpitsat koristeena siis koko talven kun en raaskinut niitä pois heittää ennen kuin menivät pilalle.
Nyt meillä pelättiin että ainoasta ei tulisi mitään mutta pelko oli turhaa:
Illalla saapuivat noidat, kummitukset ja monet muut ystävämme juhlaan. Asu oli vapaa.
Kameraa en ehtinyt illan aikana itse käyttää-valitettavasti.
Illan MENUu oli monipuolinen:
Kastematoja
Kärpäsen papanoita
Lepakon pipanoita
Lehmänläjäpiirakkaa
Hämähäkin suklaakakkua
Lepakon verta
Kahvia
Teetä
Salaattia
Suolaista piirakkaa
Peikon sormia
jne...
Ilta oli hauska ja onnistunut. Lapset ja aikuiset viihtyivät.
Halloweeniin sopien naapurin hoitokissa oli karannut ja juossut toisen naapurin puuhun.
Siellä se naukui surkeana eikä suostunut tulemaan alas. Oli niin ylhäällä petäjässä ettei kukaan sinne pimeässä voinut kiivetä.
Yöksi sille jätettiin ruokaa puun alle. Vielä yömyöhään kävin ovella ja kuulin miten se heti vastasi minulle kun kuuli liikettä. Pyhäaamu valkeni ja puussa kiipeiltiin..me ojensimme naapurielle avuksi vain pidempiä tikkaita ja myötätuntoa...kissa ei tullut alas.
Monenlaisia konsteja koitettiin.
Lähdimme esikoisen koululle tapahtumaan ja meitä vastaan tuli paloauto. Arvasimme heti että kissaa pelastamaan varmasti menossa :)
Mies kertoi että ei kestänyt kauan. Palomiehet vetivät esiin paloletkun.
Ruiskivat vettä ja kerivät letkun takaisin. Kissa mitä ilmeisemmin tuli hyvin nopeasti alas puusta ja pääsi turvaan lämpimään.Loppu hyvin kaikki hyvin.
Näin syntyy kurpitsanaama. Lapset odottivat tätä jälleen koko vuoden. Voi miten syys-lokakuu oli pitkä kun vihreä kurpitsa kökötti eteisen naulakon alla ja muuttui pikkuhiljaa oranssiksi.
Hyvää kannatti odottaa! Tämän vuoden ainoa suuri kurpitsa oli kaunis. Viime vuonna meillä oli VALTAVIA kurpitsoita ja komeita kurpitsoita ja koristekurpitsoita. Sananmukaisesti hukuimme niihin..viimeiset heitin pois vasta keväällä kun komposti alkoi toimia. Meilä oli kurpitsat koristeena siis koko talven kun en raaskinut niitä pois heittää ennen kuin menivät pilalle.
Nyt meillä pelättiin että ainoasta ei tulisi mitään mutta pelko oli turhaa:
Illalla saapuivat noidat, kummitukset ja monet muut ystävämme juhlaan. Asu oli vapaa.
Kameraa en ehtinyt illan aikana itse käyttää-valitettavasti.
Illan MENUu oli monipuolinen:
Kastematoja
Kärpäsen papanoita
Lepakon pipanoita
Lehmänläjäpiirakkaa
Hämähäkin suklaakakkua
Lepakon verta
Kahvia
Teetä
Salaattia
Suolaista piirakkaa
Peikon sormia
jne...
Ilta oli hauska ja onnistunut. Lapset ja aikuiset viihtyivät.
Halloweeniin sopien naapurin hoitokissa oli karannut ja juossut toisen naapurin puuhun.
Siellä se naukui surkeana eikä suostunut tulemaan alas. Oli niin ylhäällä petäjässä ettei kukaan sinne pimeässä voinut kiivetä.
Yöksi sille jätettiin ruokaa puun alle. Vielä yömyöhään kävin ovella ja kuulin miten se heti vastasi minulle kun kuuli liikettä. Pyhäaamu valkeni ja puussa kiipeiltiin..me ojensimme naapurielle avuksi vain pidempiä tikkaita ja myötätuntoa...kissa ei tullut alas.
Monenlaisia konsteja koitettiin.
Lähdimme esikoisen koululle tapahtumaan ja meitä vastaan tuli paloauto. Arvasimme heti että kissaa pelastamaan varmasti menossa :)
Mies kertoi että ei kestänyt kauan. Palomiehet vetivät esiin paloletkun.
Ruiskivat vettä ja kerivät letkun takaisin. Kissa mitä ilmeisemmin tuli hyvin nopeasti alas puusta ja pääsi turvaan lämpimään.Loppu hyvin kaikki hyvin.
Onnistunut kuva
Onnistunut tämä kuva on siksi, että sitä ei todellakaan ole käsitelty mitenkään.
Kuvasin pilkkopimeässä vessassa esikoisen horrorsormia ennen kuin hän vilahti kouluun juhlimaan Halloweenia.
Sormet siis hohtavat pimeässä ja tuntuvat "luilta", voi pienen koululaisen onnea. Kolmatta vuotta sama luurankopuku ja toista vuotta nuo hansikkaat palvelevat tarkoitustaan. Ensi vuonna eivät mahdu enää päälle ja olen jälleen sen edessä että pitää keksiä jokin uusi asu.
Kurpitsajuhlan pidimme myös kotona. Toista kertaa kutsuimme ystävät perheineen-joten tämä on jo traditio ja kuulemma vuoden odotettu tapahtuma :)
Palaan siihen seuraavassa postauksessa...
Liekehtivät puut
Viikko sitten ihmettelin miten osassa lähipihojen koivuja on vielä täydet keltaiset lehdet.
Seuraavan päivänä- taisi tarkalleen olla viime perjantai- oli todella pilvinen ja harmaa päivä.
Aurinko päätti näyttäytä vasta illalla, juuri kun oli laskemassa. Se sai puiden keltaiset latvat suorastaan liekehtimään!
Kamera ei oikein tehnyt sille liekkimerelle oikeutta mutta kuvat antavat hiukan osviittaa.
Todella taiaomainen hetki kun kaikkialla on aivan harmaata ja vain puiden latvat hehkuvat.
Viikonlopun aikana kaikki lehdet putosivat ja nyt koivut odottavat talvea oksat paljaina.
Seuraavan päivänä- taisi tarkalleen olla viime perjantai- oli todella pilvinen ja harmaa päivä.
Aurinko päätti näyttäytä vasta illalla, juuri kun oli laskemassa. Se sai puiden keltaiset latvat suorastaan liekehtimään!
Kamera ei oikein tehnyt sille liekkimerelle oikeutta mutta kuvat antavat hiukan osviittaa.
Todella taiaomainen hetki kun kaikkialla on aivan harmaata ja vain puiden latvat hehkuvat.
Viikonlopun aikana kaikki lehdet putosivat ja nyt koivut odottavat talvea oksat paljaina.
Melanzane
Tein reilu viikko sitten yhtä lempiruokaani, Melanzanea.
Niin kuin italialainen "Nonna" sen minulle opetti kauan sitten.
Juuri tähän aikaan vuodesta ei ole mitään ihanampaa kuin täyteläinen ja tuoksuva tomaattiruoka.
Tämä ruoka on suuritöinen, kuten monet Välimerenmaiden herkut. Suuritöinen ei kuitenkaan tee siitä vaikeaa vaan tarkoittaa että kyse ei ole mistään 10 minuutin pikaruuasta joka kyhätään kasaan pikaisesti perheen kiljuessa nälkää vieressä.
Tarvitaan suuri uunivuoka. Pienen tähden en itse ainakaan viitsisi nähdä kaikkea sitä vaivaa.
Melanzane on myös yksi niitä ruokia, joka uudelleen lämmittäessä vain paranee.
Resepti on yksinkertaisuudessaan tämä:
Iso munakoiso
Suolaa
Jauhoja
Kananmunia
Leikataan munakoiso aivan ohuiksi siivuiksi.
Itketetään siivut suolalla.
Kieritellään itkeneet viipaleet jauhoissa ja sen jälkeen kananmunassa (jota voi hiukan maustaa suolalla ja pippurilla) ja paistetaan nopeasti pannulla. (tämä oli se aikaa vievä vaihe) Munakoisot ovat HERKULLISIA tällaisenaan, joten pitää muistaa olla maistamatta liian montaa :)
Lisäksi tarvitaan:
Hyvin maustettua tomaattikastiketta reilusti
Lasagnelevyjä
Tuoretta Mozzarellaa ohuina viipaleina
Ripaus Pecorinoa tai Parmesania raasteena
Ladotaan lasagnelevyjä pohjalle. Päälle tomaattikastiketta ja mozzarellaa kerros.
Hiukan tomaattikastiketta ja kerros paistettuja munkoisoja. Jälleen tomaattikastiketta ja uudet kerrokset kaikkea.
Jatketaan kunnes vuoka täyttyy ja/tai aineet loppuvat.
Pintaan viimeiset mozzarellat ja tomaattikastike sekä ripaus juustoraatetta.
Uuniin kunnes näyttää herkulliselta.
Malta hetki ja anna Melanzanen vetäytyä uunista oton jälkeen ja sitten vain salaattia kaveriksi ja herkuttelemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)